Poimintoja

Kielen mielestä ja arjen hulvattomuudesta

2008-06-02T05:05:00.000-07:00

mikä on tämä savoa muistuttava kieli
joka roikkuu
suustani

Näin kirjoittaa Kari Hotakainen runossa Klonk klonk. Kieli on Hotakaisen työväline, ja hän hallitsee sen. Suomen kielestä syntyy hänen käsittelynsä jälkeen omaperäistä kaunokirjallisuutta. Hotakainen on löytänyt ilmaisun arjelle, joka on täynnä reikiä hulvattomuuden punkea sisään. Sen kun hoksaa, moni asia lakkaa rasittamasta.

Hotakainen ei kuitenkaan ole tämän jutun pääaihe. Suomen kielestä piti kirjoittamani. Ja siitä syystä, että törmään tämän tästä sivuihin, joiden kieliasu on viimeistelemätön, pahimmillaan suorastaan alkeellinen.

Huolimatonta kieltä on raskasta lukea. Sujuva teksti on ilo ja tuo viestin perille, vaikka aihe olisi etäinenkin. Sujuvuus ei synny luonnostaan eikä heti, mutta perusasiat voi tarkistaa, vaikka lauseet vielä takkuaisivatkin.

Kielitoimisto on instanssi, joka vastaa suomen kielen huollosta. Toimiston kotisivuille on koottu ohjeita, suosituksia sekä vastauksia tavallisimpiin kielikysymyksiin. Ihmiset kysyvät usein muun muassa välimerkityksestä, ison ja pienen alkukirjaimen käytöstä ja sanojen kirjoitusasusta.

Esimerkkejä: Kielitoimiston mukaan sekä internet että Internet ovat hyväksyttäviä muotoja. Dalai-lama puolestaan on arvonimi ja kirjoitetaan sen vuoksi pienellä. Ja luepa, pitäisikö verkottua, verkkoutua, verkostua, verkkoistua vai verkostoitua!

Tähän painavaan aiheeseen onkin hyvä lopettaa poiminnat. Juttujen kirjoittaminen on ollut mukavaa ja opettavaista. Lämmin kiitos lukijoille!

Hatikka

2008-05-27T08:08:00.000-07:00

Havaitsen jättimäisen rusakon pupeltamassa naapurin pihassa. Ymmärrän rusakkoa hyvin, sillä aidan takana ruoho on oikeasti vihreämpää, paksumpaa ja pidempää kuin meillä. Ovat vielä pulassa sen kanssa.

Hatikkaan on viikon aikana kirjattu 12 rusakkohavaintoa. Voikukasta on vain yksi kirjaus, vaikka niitä on se naapurin pihakin keltaisenaan. Mutta: Kissankäpälää on nähty Savonlinnassa, orvokkeja monessa paikassa. Ahomansikka kukkii ainakin jossain päin Espoota.

Luonnontieteellisen keskusmuseon ylläpitämässä palvelussa luontoharrastaja voi pitää verkkopäiväkirjaa luontohavainnoistaan. Merkinnät tulevat kaikkien käyttäjien katsottaviksi, ellei sitä varta vasten halua estää. Tiedoista hyötyvät myös tutkijat.

Uusimmat havainnot viikon ajalta näkyvät etusivulla. Kaikista havainnoista voi hakea lajiryhmän valitsemalla ja tarkentamalla hakua esimerkiksi paikkakunnalla ja ajanjaksolla.

Meloen

2008-05-23T06:58:00.000-07:00

Jenni kirjoittaa Lokikirjassa viisikkomme seikkailuista läheisillä melontavesillä niin informatiivisesti, että asiapuoleen ei ole mitään lisäämistä. Paitsi että kukalliset näppylähanskani värjääntyivät kastuessaan vihreiksi ja värjäsivät sitten vähän muutakin. Ei se mitään haitannut, kerrankos sitä naama vihreänä tullaan kotiin.

Melonta on kyllä hienoa, kaunista ja ystävällistä. Vesillä kanootissa rauhoittuu väkisinkin, kunhan pääsee ohi siksak-vaiheesta. Ja jättää kiireen ja suorituspaineet rannalle. Nuoleskelee vaan äänettömällä kulkupelillä rantakaislikkoja ja mökkirantoja ketään häiritsemättä.

Yksi kurssin opettajista huikkasi lopputohinoissa, että internetissä on hyvä Melontaopas. Siinä näytetään animaatioin ensinnäkin kaikki aloittelevalle melojalle tärkeät asiat: varusteet, kajakkiin nouseminen, melaote, eteenpäin melominen ja käännökset.

Pelastautumistaidot käydään myös läpi. Niihin kuuluvat kaatuminen ja uiminen, kajakin tyhjentäminen ja kääntäminen ja melakellukkeen avulla pelastautuminen.

Ylä- ja alatuennat ovat korjausliikkeitä, joilla estetään kajakin kaatuminen. Eskimopyörähdystä puolestaan tarvitaan, jos ja kun päätyy liian läheiseen kosketukseen veden kanssa. Nämä taidot vaativat harjoitusta eivätkä suju aloittelijalta. Mutta hyvä ne olisi osata, jos aikoo meloa tosissaan pitkää matkaa ja vaihtelevissa olosuhteissa.

Erinomaisesta oppaasta kiitämme Niko Hakkaraista. Jos ette saa sivua heti auki, älkää luovuttako. Se on joskus hiukan hidas (ja vaatii tietysti flashin).

Oi, kaukainen Kanada

2008-05-20T04:10:00.000-07:00

Vaikka maailma on jollain tasolla pienentynyt, Suomesta on ihan yhtä pitkä matka Kanadaan kuin ennenkin. Jos ei olisi, tuo ihana maa ei saisi olla minulta rauhassa päivääkään.

Kanadassa on paljon jääkiekkoa, kapeita kaukaloita ja maalintekijöitä. Sitähän olemme viimeiset pari viikkoa todistaneet. A N ation's Passion -sivustolla sanotaan itse asiassa, että jääkiekko syntyi Nova Scotiassa.

Mutta on siellä valtavasti muutakin.

Pinta-alaa Kanadalla on toiseksi eniten maailmassa, eniten on Venäjällä. Järjestys on siis sama kuin kisoissa. Mutta kun maan koko pysyy vakiona (yleensä ja oletuksena) ja kisamenestys vaihtelee, kaikki johtopäätökset olisivat hätiköityjä.

Maan poikki kulkeva valtatie, Trans-Canada Highway on lähes 8000 kilometrin mittainen. Se ulottuu Brittiläisen Kolumbian Victoriasta Newfoundlandin pääkaupunkiin St. Johniin. Välille mahtuvat Calgary, Vancouver, Saskatoon, Ottawa, Montreal, Québec City ja monet muut kaupungit. Halifax jää valtatiestä syrjään, sen eteläpuolelle, mutta ei mahdottoman kauaksi.

Junallakin pääsee, totta vie, yhden valtameren rannalta toiselle, Halifaxista Vancouveriin tai Prince Rupertin kaupunkiin. Winnipegistä voi poiketa Hudsonin lahdelle Churchilliin. Via Rail Canadan sivusto on monikielinen. Valitse ensin kieli ja klikkaa sitten vaikka karttaa, niin pääset tutkimaan kiintoisia junayhteyksiä.

Lopuksi sivuan vesiliikennettä palaamalla edellisen jutun teemaan: Nova Scotian rannoilla on olosuhteiden pakosta kymmeniä ja kymmeniä majakoita, enemmän kuin missään muussa Kanadan provinssissa. Niiden säilymisen puolesta toimiva järjestö (lyhyesti NSLPS) jakaa informaatiota mahdollisille vierailijoille tai muuten aiheesta kiinnostuneille. Galleriassa on raikkaita kuvia usein valkoisista majakkarakennuksista.

Majakkana maailmassa

2008-05-14T01:17:00.001-07:00

Majakoihin liittyy ripaus romantiikkaa arkisenkin ihmisen mielestä. Jotain haikean hienoa on ajatuksessa jylhästä majakasta yksinäisellä kalliosaarella.

Ja ollapa majakanvartija... Voiko majakanvartija olla ilkeä ihminen? Ei voi, vaan majakanvartija on luotettava ja harvasanainen, itsekseen kun on tottunut olemaan, mutta kuitenkin lämminsydäminen - ja partasuinen.

Mutta mitä luenkaan Merenkulkulaitoksen majakkasivulta: Kaikki Suomen majakat ovat nykyisin miehittämättömiä. Viimeinen miehitetty majakka, Pohjanlahden Norrskär, tyhjeni lopullisesti 1984. Muutos on ollut iso, kun vertaa sitä 1800- ja 1900-lukujen taitteeseen, jolloin Suomen vesien majakoissa ja majakkalaivoissa oli henkilökuntaa yhteensä 261.

Väylien varsilta -julkaisussa kerrotaan muun ohella majakoiden väen elämästä. Artikkelin on kirjoittanut Seppo Laurell, ja sehän takaa laadun. Julkaisu sisältää paljon muutakin asiaa Suomen historiallisista merimerkeistä ja luotsipaikoista. Erityisesti otsikot Kummelit, Kaasat ja Pookit herättivät sisämaan kasvatissa ihmetystä ja ihastustakin. Että joku on osannut nimitykset keksiä!

Jos hurahdit, liity Suomen Majakkaseuraan! Sen jäsenet kunnostavat vanhoja majakoita ja tekevät majakkaretkiä Suomessa ja ulkomailla. Seura on myös vuokrannut Gustavsvärnin majakkasaarelta sumusireenin hoitajan talon. Siellä majakkaharrastajia tapaa kesäisin, ja heitä voi vaikkapa pyytää saarikävelyn oppaaksi.

Philharmonia-orkesteri

2008-05-10T00:36:00.000-07:00

Philharmonia-orkesteri on lontoolainen huippuorkesteri, jonka seuraava ylikapellimestari on Esa-Pekka Salonen. Pelkästään se riittäisi vinkkaamisen syyksi, mutta orkesterin kotisivut ovat tutustumisen arvoiset ihan ilman kytkentääkin.

Uudet kuulijasukupolvet eivät itsestään täytä taidemusiikin saleja, vaan kilpailu on kovaa. Koulukiertueiden ja muiden suorien kontaktien lisäksi tämä orkesteri on satsannut sivujensa sisältöön kiitettävästi.

Orkesteri, sen soittimet, soittajat, johtajat ja muut jäsenet luonnollisesti esitellään. Konserteista ja muista tapahtumista tiedotetaan, lippuja voi varata ja sen sellaista, mutta erityisen mielenkiintoinen on interaktiivinen musiikkikasvatussivu The Sound Exchange.

Sivulla pääsee tutustumaan orkesterisoittimiin ja niiden soittamisen tekniikkaan myös kuva- ja ääninäytteiden avulla. Erityisiä kuunteluoppaita on laadittu orkesterin ohjelmistoon kuuluvista tai kuuluneista teoksista. Opasvalikoiman säveltäjänimiä ovat esimerkiksi Beethoven, Ravel ja Sibelius.

Orkesteri myös lähettää esittämäänsä musiikkiin liittyviä filmejä podcasteina ja ylläpitää ääninäytekirjastoa. Foorumin vilkkaimmat keskustelut käydään soittimista, musiikista ja orkesterin ohjelmistosta.

Tätä sivustoa pitää ehdottomasti tutkia paikassa, jossa voi myös kuunnella.

Mukava mukula

2008-05-05T05:44:00.001-07:00

Maa-artisokkaa on syöty Suomessa jo ennen perunaa, 1600-luvulla. Perunan tavoin maa-artisokka on kotoisin kaukaa, Pohjois-Amerikasta, jossa intiaanit käyttivät sitä ravinnokseen.

Maa-artisokan varsimukulat ovat vinkeän näköisiä ja hankalia kuorittavia, mutta maukkaita. Niistä saa erinomaista sosekeittoa. Saa niistä kamalaakin sosekeittoa, mutta niin kai melkein mistä vaan.

Diabetesta sairastaville maa-artisokkaruoat sopivat erityisesti. Sanovat, että herkkävatsaisen kannattaa totutella mukuloiden sisältämään inuliiniin vähitellen.

Maa-artisokka istutetaan maahan keväällä ja sato korjataan myöhään syksyllä. Mukulat säilyvät myös maassa talven yli. Osan sadosta voi syödä keväällä ja loput istuttaa uudestaan.

Jos maa-artisokan antaa vain olla maassa, se kuulemma leviää holtittomasti. Kasvina se on korkea, kestävä ja kauniskin kukkiessaan. Saaristossa sitä on käytetty aitana suojaamassa kasvimaata.

Maatiainen-yhdistys on valinnut maa-artisokan tämän vuoden maatiaiskasviksi. Yhdistys odottaa jäsentensä kokemuksia sen käytöstä ja viljelystä. Kannattaa vierailla yhdistyksen kotisivulla. Siellä kerrotaan muistakin perinnekasveista, maatiaisroduista ja perinnemaisemista.

Rosmariini kokkasi maa-artisokkapaistosta, bloggasi siitä ja sai kommentteja ja lisävinkkejä.

Kotimaiset kasvikset ry:n sivulla on lyhyt tietoisku maa-artisokasta ja viisi reseptiä.

Näillä pääsee jo hyvin alkuun.

Jäätölötöttörö

2008-04-29T06:14:00.000-07:00

Suomessa syötiin viime vuonna 70 miljoonaa litraa jäätelöä, sanovat Suomen Jäätelöteollisuus ry:n tilastot. Siitä tulee päätä kohti yli 13 litraa. On se paljon.

Jäätelöala on vaan muuttunut kummalliseksi. Tänäkin kesänä markkinoille tulee 50 uutta jäätelöksi nimitettyä herkkua. Kaikenlaisia spiraalikuvioita ja värikerroksia ja öklömakeita suklaakuorrutuksia riittää. Kuka niitä kehittelee ja ketä varten? Kuka ne syö ja mitä varten?

No, jos suussa maistuu parhaalta se 60-luvun vaniljapuikko, jossa ei ollut edes suklaata päällä, on parasta jättää jäätelöaltaat rauhaan. Ja iloita silloin, kun ruotsalaisessa marketissa käteen osuu ihan oikea vanhan ajan tikkujäätelö. Käärepaperikin oli mitä sympaattisin: siinä leijui Inger Sandbergin lastenkirjoista tuttu kummitus Laban eli Lapanen.

Mutta jäätelöteollisuus porskuttaa joidenkin tuohisuusta huolimatta sekä Suomessa että muualla Euroopassa. Jos "syötävä jää" ja sen ympärille muodostunut ala kiinnostaa, voipi käydä eurooppalaisia jäätelöyrityksiä edustavan EUROGLACES-liiton englanninkielisillä sivuilla. Siellä on alan toimijoille suunnatun informaation lisäksi myös tavallista kuluttajaa kiinnostavaa asiaa jäätelön historiasta ja valmistuksesta.

Määrittelen hömpän

2008-04-15T06:01:00.000-07:00

Hömppä kuuluu naisille. Siis meille. Miehet saavat toki hömppää kuluttaa, mutta määrittelemään en heitä päästäisi.

Hömppä on fiktiivistä. Julkkisjuorut ja iltapäivälehtien jutut eivät täytä hömpän kriteereitä. Ne ovat jotain muuta. Ennen vanhaan maalla käytettiin usein ja osuvasti adjektiivia joutava. On olemassa sopiva substantiivikin, mutta en nyt kirjoita sitä tähän.

Olennaista on, että hömppä tekee hyvää viihdyttämällä, lämmittämällä ja rentouttamalla. Hömpän parissa päästä ei kuulu vaivalloista ratinaa ja raksutusta, vaan aivot löhöävät mukavassa asennossa ja latautuvat rauhassa seuraavaan ponnistukseen.

Hömppä on usein kirjoitettua. Itse asiassa kirjoitettua hömppää on aika paljon, mikä kirjaston kannalta on vaan hyvä asia. Mutta jotkut elokuvatkin ovat mainioita tämän lajin edustajia. Notting Hill esimerkiksi on huippuhömppää, joka kestää ainakin viisitoista katsomista.

Hömpän helmet -blogissa kirjoitetaan naisille suunnatusta viihdekirjallisuudesta. Välillä genren rajoja venytetään ohi hömpän, mutta pääasiassa siitä on kysymys. Ensimmäinen juttu ilmestyi viime vuoden kesäkuussa ja kommentteja ropisi kymmenittäin. Blogia toimittavat kirjailija Kirsti Ellilä ja Tuima, josta en kerro sen enempää. Lukijoiden omat suositukset ja arvostelut ovat tervetulleita.

Blogi toimii hyvänä foorumina sille, joka haluaa keskustella lukemastaan. Lisäksi se on erinomainen lukuvinkkiapaja. Hömpän lukijoille kun tuntuu olevan tyypillistä se, että hyvää halutaan aina vaan lisää.

Uutta ja vanhaa lasia

2008-04-10T23:29:00.000-07:00

Lasi on kaunis materiaali. Värillisenä se on erityisen upeaa. Värillisenä, jalallisena ja täytenä se on parasta ikinä.

Ääliöt rikkovat lasia huvikseen ja mihin sattuu, fiksut eivät. Kaikkein lahjakkaimmat tekevät vanhasta lasista jotain uutta, ihan taidettakin.

Suomen keräyslasiyhdistyksen etusivulla sanotaan, että yhteisön "tarkoituksena on lasin kierrätystä ja uusiokäyttöä sekä pyrkiä vähentämään lasijätteen syntyä".

Lasinkierrätyksellä on Suomessa kolmikymmenvuotinen historia. Toiminta alkoi Riihimäellä, jossa sitä olivat käynnistämässä kaupunki, Riihimäen Lasi Oy ja paikallinen jätehuoltoyritys.

Kaikki lasi ei ole kierrätykseen sopivaa, mutta ne tavallisimmat eli lasipurkit, lasipullot ja juomalasit voi huoletta kiikuttaa keräyspisteeseen. Osa pulloista on rahanarvoista tavaraa, ja ne käytetään ja täytetään uudelleen juomatehtaissa. Muusta keräyslasista tehdään pakkauslasia ja lasivillaa.

Yhdistyksen kotisivulla on hyvän asiasisällön lisäksi raikas ulkoasu. Värillistä lasia on käytetty kuvituksena vähäeleisen tyylikkäästi.

Evolum Oy on muotoilija Jukka Isotalon yritys, jossa pullo saa uuden hengen. Isotalo käyttää työssään ulkomaisia lasipulloja, jotka eivät kelpaa uudelleentäytettäviksi. Ekologisesti ajatteleva muotoilija kuskaa materiaalinsa ravintoloista ja Alkosta verstaalleen Pyrkijä-nimisellä tavarankuljetuspyörällä.

Tyhjennetty viinipullo saattaa palata samaan pöytään tyylikkäänä lasina tai tuikkulyhtynä.

Elokuvan ääni

2008-04-07T23:39:00.000-07:00

Paikkasin yhden aukon katsomalla Michael Mannin rikoselokuvan Heat. Miten lie jäänytkään väliin? Pitkän pitkä filmi puudutti takamuksen mutta mieli pysyi virkeänä.

Korvat heräsivät viimeistään pankkiryöstön jälkeisessä suuressa ampumiskohtauksessa. En onneksi tiedä, miltä oikea tulitaistelu kuulostaa lähietäisyydeltä, mutta tämä kuulosti kovalta ja pahalta.

Avasin toiveikkaasti FilmSound-sivuston. Jospa sen artikkeleissa olisi kirjoitus aiheesta. En tällä katsomisella etsimääni löytänyt, mutta eipä se haitannut, kun kaikkea muuta oli tarjolla ylenpalttisesti.

FilmSoundin tekijä on ruotsalainen media-alan opettaja ja elokuvan harrastaja Sven E. Carlsson. Elokuvan äänisuunnittelulle ja ääniteorialle omistettu sivusto on runsas. Se sisältää aineistoa yksittäisten elokuvien äänestä, teoreettisia artikkeleita, sanastoja, elokuvan äänen historiaa ja paljon muuta.

Enemmän kuin päivä Tampereella

2008-04-01T04:56:00.000-07:00

Tampereen Pispalaa alettiin rakentaa vauhdilla 1900-luvun alussa, kun maalta tehtaisiin töihin tullut väki tarvitsi lisää asuntoja. Tonttimaa oli halpaa harjulla ja sen rinteillä. Rakentaakin sai vapaammin kuin keskustassa. Työläisperheet saivat oman asunnon, usein pienen, mutta kuitenkin oman.

Pispalalla on ollut vahva "punaisen" työläiskaupunginosan leima. Punainen Pispala -sivusto selvittää, mihin leima perustuu. 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta aloitetaan ja siitä edetään 1950-luvulle saakka.

Poliittisesta aktiivisuudesta ja sen suunnasta kertovat työväenyhdistyksen toiminta, "punasen kaartin" perustaminen 1910-luvulla, työväen omat urheiluseurat kansalaissodan jälkeisellä vuosikymmenellä sekä kansandemokraattien ja sosiaalidemokraattien toiminnan vilkastuminen 1930-luvun laman jälkeen.

Lähes sadan vuoden vaalitulokset esitetään havainnollisena graafina: punainen ja sininen viiva risteävät 1980-luvulla ja vaihtavat paikkaa.

Myös elokuvaohjaaja Katariina Lillqvist muistelee punaisia juuriaan Pispalassa. Sukulaisten tarinat jäivät lapsen mieleen ja näkyvät nyt aikuisen ohjaajan töissä.

Ensi sunnuntaina Tampereella ollaan taas aktiivisia. Liikkeellä on iso joukko yhteisöjä, järjestöjä, yrityksiä ja yksityishenkilöitä, jotka yhdessä tekevät Päivä Tampereella 1918 -tapahtuman.

Päivä alkaa historiallisella kulkueella, jossa ovat mukana kansalaissodan kaikki osapuolet.
Jokainen kulkueeseen osallistuva on saanut roolin, jonka taustalla on oikeasti elänyt henkilö.

Tapahtuman blogiin kootaan muistoja vuoden 1918 tapahtumista. Luettavissa on nyt viisi tarinaa. Toivottavasti niitä saadaan lisää.

Parkour

2008-03-28T05:54:00.000-07:00

Yhtenä kesäiltana joukko ihania nuoria miehiä parveili kirjaston autotallin edessä. Vuorotellen he ylittivät kaiteen, laskeutuivat luiskalle ja kiipesivät taas ylös, monta kertaa, tekniikkaa vaihdellen. Ja tämä kaikki tehtiin ilmiselvästi selvinpäin.

Hiukan minua mietitytti. Jälkeenpäin keksin, että pojat harjoittelivat parkouria, lajia, johon olin tutustunut ainoastaan virtuaalisesti.

Parkourista on hyvä selvitys Suomen parkour-yhdistyksen kotisivulla. Lajista saa oikein sympaattisen kuvan: Tavoitteena on liikkua sulavasti ja innovatiivisesti jokapäiväisessä ympäristössämme. Kaupunki nähdään leikkikenttänä ja seinille saa kiipeillä. Kalliita varusteita ei tarvita, vaan hyvät kengät ja väljät, joustavat vaatteet riittävät.

Yhdistyksen sivuilla on myös tekniikkatutoriaaleja, mutta niiden katsomiseen vaaditaan rekisteröityminen.

Sébastien Foucanin tekniikkavideoita voi katsoa ja ihailla vapaasti. Foucan on yksi lajin perustajista. Hän esittelee taitojaan mm. viimeisimmän Bond-elokuvan, Casino Royalen alussa.

David Belle kuului myös niihin Pariisin esikaupunkilaisnuoriin, jotka alkoivat kehittää omanlaistaan tapaa liikkua. Hänen kotisivunsa ovat tyylikkäät, mutta hiukan raskaat.
Kieli on ranska. Jos sitä ei osaa, voi katsella huimaavia kuvia.

Parkourista voi sanoa, että se sopii monille, mutta ei suju kaikilta. Jos pelkkä mestareiden temppujen katsominen sieppaa mahasta, kannattaa aloitella matalalta - oman kuistin kaiteen ylittäminen voisi olla tavoite jäykkäkinttuiselle.

Pääsiäinen menee näin

2008-03-20T06:33:00.000-07:00

Joku tuossa tunnusti, että pääsiäisen tapahtumien kulku ei ole ihan tarkassa muistissa: milloin oli viimeinen ehtoollinen, mitä tapahtui pääsiäisen pyhinä tai miksi trullit liikkuvat lauantaina?

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tietopaketti vastaa näihin kysymyksiin ja kertoo muutakin pääsiäisen uskonnollisista ja maallisista traditioista.

Ortodoksi.netissä voi perehtyä ortodoksien pääsiäiseen ja nimenomaan koko pääsiäisen aikaan, ei pelkästään kevään neljään päivään.

Nicehousen keittiössä on artikkeli pääsiäisestä ja elegantti juhlamenu ohjeineen.

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Oliko se murmeli?

2008-03-18T08:05:00.000-07:00

Nyt hermostuttaa. Hukkasin hauskan eläimen. En muista enää, minkä reitin varrella se killitteli. Utelias mokoma oli ja vähän paksu. Ei auta muu kuin tallustaa läpi kaikki 150 kävelyreittiä ja toivoa, että se murmeli tai mikä lie löytyy uudestaan.

Jos olisin lähdössä Espanjan Andalusiaan, Aragoniin tai Valenciaan, tutkisin tarkkaan Pasi Reinin ja Paula Revon kävelyreittisivuston. Sen nimi (TopWalks) kuulostaa matkatoimistolta, mutta siitä ei kuitenkaan ole kysymys.

Pariskunta on retkeillyt Espanjan vuoristoreiteillä, kirjannut ajo-ohjeet ja reittien kulut ja liittänyt mukaan kartat ja runsaasti valokuvia. Reittitaulukkoon on merkitty vaikeusasteet.

Ylimääräisenä herkkuna tarjotaan kasvikuvasto, jossa voi ihailla Espanjan kasveja järjestettyinä sekä värin mukaan että heimoittain.

Kaunis kuin mikä

2008-03-14T08:56:00.000-07:00

Lumileopardi on salaperäinen, kaunis kissaeläin, joka ei osaa karjua.

Ikävä kyllä tämä korkealla elävä kaunotar kuuluu maailman uhanalaisimpien eläinten joukkoon.

Suomen WWF:n sivuilla on tietoa vuorien kuningattaresta ja sen tilanteesta ja suojelutyöstä. Katso myös kuvat.

Snow Leopard Trust toimii suojellakseen lumileopardia ja sen asuinaluetta Keski-Aasiassa. Sivuilla on runsaasti faktoja sekä kuvia lumileopardista ja Keski-Aasian maisemista.

Lumileopardi on muuten Korkeasaaren vaakunaeläin.

Terveisiä sairastuvalta

2008-03-10T01:44:00.000-07:00

Viime aikoina, sattuneesta syystä, ajatukseni ovat askarrelleet sairaus- ja terveysasioissa. Vieraita ne eivät olleet toki ennenkään. Työkseen internetissä pyörivä ei voi näiltä aiheilta välttyä.

Eikä siinä mitään, internet on erinomainen tiedonvälityspaikka ja tietolähde ammattilaisille, sairaille ja sairastuneiden omaisille. Vakavissa tapauksissa oikeaan aikaan saatu asiallinen tieto lievittää hätää ja auttaa sopeutumaan, pienistä vaivoista saattaa neuvojen avulla tervehtyä ilman lääkärissä käyntiä.

Asiallisen informaation ja vertaistuen lisäksi internetissä on sitä kehnoakin tavaraa. Luulotaudin ruokkiminen on helppoa, hoitaminen vaikeaa. Jos informaatiotulva hämmentää yleisesti, kyllä se onnistuu sen tekemään tälläkin alueella.

Koska Google on hyvä, muttei välttämättä paras lähestymistapa tässä kohdassa, kokosin vinkiksi muutaman suomenkielisen, maallikoille tarkoitetun sivuston.

Terveyskirjastossa on monipuolisesti terveyden ja sairauksien hoitoon liittyvää aineistoa, mm. lääkärikirja, Käypä hoito -suositusten potilasversiot, erilaisia oppaita, lääketietoa sekä artikkeleita erityisaiheista. Palvelun asiasisällöstä vastaavat Suomalainen Lääkäriseura Duodecim sekä Kustannus Oy Duodecim.

Tohtori.fi:ssä, suositussa terveysalan portaalissa on tuhansia sivuja tekstiä ja kuvia. Eri terveys- ja sairausaiheisiin keskittyneitä klinikoita on 17. Portaali sisältää myös lääkärikirjan, lääketieteen sanaston, itsehoitoapteekin sekä luvut rasvahapoista ja ravintolisistä.

Rokote.fi-palvelussa on kolme rokotusopasta: yksi lapsille, yksi nuorille ja aikuisille, yksi matkaajille. Lasten rokoteoppaassa kerrotaan, mitä sairauksia vastaa rokotetaan ja miksi sekä milloin rokotetaan, jos seurataan yleistä rokotusohjelmaa. Matkaajan oppaassa on rokotussuositukset maittain sekä rokotusasemahaku.

Reumaliiton laatimassa Reuma-aapisessa on tietoa ja ohjeita reumaa sairastaville: reumataudit, reumalääkkeet, leikkaukset, sosiaaliturva ja sanakirja. Ohjeet on pääosin suunnattu tulehduksellista reumaa sairastaville. Osa on ensitietoa, osa soveltuu pidempään sairastaneille.

Syöpäjärjestöjen tietosivusto perehdyttää syövän oireisiin, eri syöpälajeihin ja syövän hoitoon.

Allergia- ja astmaliiton allergiatietopaketin aiheita ovat allergiakodin sisustus ja siivous, allerginen nuha, anafylaksia, astma, atopia, lasten ruoka-allergia, ruokayliherkkyys, kosmetiikka-allergia, sisäilma- ja homeongelmat.

Myös Diabetesliiton sivustolla on hyödyllistä ja käytännönläheistä informaatiota yhdestä kansantaudistamme.

Migreeni saattaa pakottaa uhrinsa petiin moneksi päiväksi, jännityspäänsärky taas on monelle alituinen riesa. Suomen Migreeniyhdistys kertoo sivuillaan erilaisista päänsäryistä.

Gastrolabin kotisivu ei tosiaankaan hivele silmää, mutta tietoa erilaisista ruoansulatuselimistön sairauksista ja vaivoista riittää.

Perinnöllisyysklinikan tietolehtiset ovat maallikoille tarkoitettuja tietopaketteja harvinaisista perinnöllisistä sairauksista. Noin kolmenkymmenen sairauden joukossa ovat mm. Aarskog-oireyhtymä, CADASIL-tauti, Haurashermo-oireyhtymä, Huntingtonin tauti ja neurofibromatoosi.

Tässä oli tosiaan vain muutama näyte, lisää linkkejä on Makupalojen sairaus- ja terveysosastoilla.

Sinnikkyys

2008-02-27T08:34:00.000-08:00

Frank Hurley palkattiin kuvaajaksi Etelämantereelle suuntautuneelle tutkimusretkelle, jota johti Ernest Shackleton. Retkisuunnitelmat muuttuivat ratkaisevasti, kun retkikuntaa kuljettanut Endurance-alus juuttui jäihin, ajelehti kuukausikaupalla ja lopulta upposi. Hurley talletti kuviinsa laivan ja miesten tarinan ja huikean jäämaiseman.

The Endurance -verkkonäyttely muodostuu Hurleyn valokuvista ja hänen päiväkirjamerkintöihinsä pohjautuvasta tekstistä.

Tämän päivän iloisin löytö

2008-02-21T06:11:00.000-08:00

Brooklyniläinen kuvittaja ja suunnittelija Julia Rothman tykkää kauniista ja persoonallisesti kuvitetuista kirjoista. Onneksi hän myös esittelee niitä blogissaan Book By Its Cover.

Valloittavimmat kirjayksilöt löytyvät blogin lastenkirjaosastolta, mutta eivät muutkaan paljon kalpene.

Kääk ja Kvaak!

2008-02-18T08:39:00.000-08:00

Sarjakuvalla menee hyvin. Jos myyntilukuja ajatellaan, suomalaisista sarjakuvista paras vauhti on Juban Viivillä ja Wagnerilla ja Milla Palojoen Kiroilevalla siilillä. Käännössarjakuvista mangalla on iso yleisö, mutta Aku Ankka peittoaa vielä muut kevyesti.

Sarjakuvan tekijöitä ja harrastajia on paljon ja he ovat aktiivisia myös internetissä.

Suomen sarjakuvaseura on alan kattojärjestö, joka vapaaehtoisvoimin järjestää Helsingin sarjakuvafestivaalit, julkaisee Sarjainfo-lehteä ja myöntää joka vuosi Puupäähattu-palkinnon. Seuran oma sarjakuvakokoelma sijaitsee Taideteollisen korkeakoulun kirjastossa. Sivuilla on informaatiota kaikesta tästä. Lisäksi niillä on tekijämatrikkeli ja sarjakuvantutkimukseen liittyviä julkaisuja.

Sarjakuvaportaali Kvaak.fi on ollut ilahduttava tapaus alusta (toukokuusta 2003) asti. Se pitää lukijansa hyvin ajan tasalla suomalaisen sarjakuvamaiseman tapahtumista ja uusista julkaisuista - unohtamatta maailman uutisia. Keskustelu on vilkasta. Galleriaan voivat lähettää töitään arvioitavaksi sekä aloittelijat että ammattilaiset. Arkistossa on artikkeleita, henkilökuvia, matkaraportteja sun muuta. Linkkikokoelmakin on hyvä.

Katuojassa kirjoittavat sarjakuva-arvioita, -kolumneja ja artikkeleita Otto Sinisalo ja Rami Rautkorpi. Vuodesta 2002 toimineen sivuston arkisto on ehtinyt kasvaa mittavaksi kirjoituskokoelmaksi.

Sarjakuva on saanut oman Finlandia-palkintonsa. Se myönnetään ensimmäisen kerran huhtikuussa Tampere Kuplii -tapahtumassa. Ehdokkaaksi voi esittää omakustannetta tai kustantajan kautta julkaistua suomen- tai ruotsinkielistä albumia.

Sarjakuvantekijäksi voi nykyisin opiskella Suomessakin: Limingan taidekoulun seuraava sarjakuvalinja aloittaa elokuussa 2008.

Aikaisemmin mainittu siili kiroilee myös netissä. "Uuremmat" ja kuukauden sarjis aukeavat vain rekisteröityneille. Siilin äidin, Milla Palojoen sarjisblogi En mä vaan osaa! on ainakin lievästi omaelämällinen.

Jii Roikosen luomus, Jasso-kissa yliaktiivisen häntänsä kanssa on myös hurmaava. Sivulla on sarjakuvien lisäksi Jiin esittely, sörsseleitä, huutisia ja tietoa Jasso-glubista.

Lisää suomalaisia verkkosarjakuvia löytyy esimerkiksi Makupalojen linkeistä.

Miksi kirjoitin jutun sarjakuvasta just tänään? Syy on yksinkertainen: luin sarjakuva-albumin, joka tosiaan kolahti. Juan Díaz Canalesin ja Juanjo Guarnidon Blacksad-sarjan aloittava Kissa varjoisilta kujilta on loistava. Samaa mieltä on Kvaakin arvostelija Veli Loponen ja varmasti moni muukin. Seuraava tarina yksityisetsivä John Blacksadin vaiheista on onneksi täällä ihan pian.

Visainen viikonloppu

2008-02-15T08:00:00.000-08:00

Valitse tasosi tai aiheesi Älypään lukuisista visoista ja sitten vain tiedät tai arvaat.

Uutisguru sopii Helsingin Sanomien ahkerille lukijoille tai muuten uutisista hyvin perillä oleville.

Visakisassa on kysymyksiä sadoista ei aiheista.

Cool Quiz! tarjoaa visoja ja muuta aivojen askaretta englanniksi.

Petals around the Rose vaatii kuuleman mukaan vähän matematiikan perustietoja ja avoimen mielen. Joillekin selvä homma hetkessä, toiset pähkäilevät hyvinkin pitkään.

Testaa tietosi maanosastamme Eurooppatiedotuksen trivialla.

Leivänsyrjässä kiinni

2008-02-13T07:52:00.000-08:00

Minulla on kaima, joka leipoo erinomaista leipää (ja jota siitä syystä kutsutaan toisinaan Limppu-Ullaksi). Hän paistaa kilon painoisia limppuja aina muutaman kerrallaan ja jakaa ylimääräiset tutuilleen.

Leivät on leivottu perinteiseen tapaan taikinajuureen, ilman hiivaa. Taikinaan pannaan kaikkea hyvää: luomujauhoja, siemeniä ja merisuolaa. Parhaimmillaan limppu on leipomista seuraavana päivänä. Silloin sitä kuuluu syödä, kunnes maha on niin pönäkkä, ettei kertakaikkiaan enää pysty jatkamaan - ei syömistä eikä mitään muutakaan.

Leipätiedotuksen tietolaarissa on yhtä ja toista leivästä, viljasta ja kuidusta. Terveys- ja ravitsemusasian ohella laariin on kerätty leipään liittyviä perinteitä ja kulttuuria. Leivän historia -osiossa kerrotaan muun muassa, että egyptiläisiä pidetään leivän keksijöinä. Ja että ennen vanhaan Suomessa leivottiin leipä papinverojen maksuksi.

Tarinoita ruisleivästä kertoo Hämeen, Kainuun, Karjalan ja Varsinais-Suomen leipäperinteestä. Maakuntien leipätarinoiden ohella sivuilla on jokunen perinteinen ohje.

Finnican verkkonäyttelyssä 10x suomalaisuus ruisleipä on itseoikeutetusti yksi meille läheisistä elementeistä. Sitähän monet ulkomailla reissaavat ensimmäiseksi kaipaavat - kotoista tummaa leipää.

Wivi Lönn, arkkitehti

2008-02-08T06:17:00.000-08:00

Jämähdin nyt tänne arkkitehtuuriin. Tällä kertaa höystän aihetta naisasialla.

Wivi Lönn oli nimittäin ensimmäinen nainen, joka Suomessa perusti oman arkkitehtitoimiston. Hänen töitään ovat muiden muassa Tampereen pääpaloasema, Tampereen talouskoulu ja Helsingin ylioppilastalo (jonka hän suunnitteli yhdessä Armas Lindgrenin kanssa).

Wivi Lönn syntyi vuonna 1872 ja kouluttautui arkkitehdiksi 1890-luvulla. Tuolloin naisten opiskelu rakennusalan kouluissa oli periaatteessa mahdollista, mutta ei ihan yksinkertaista. Tampereen Teollisuuskoulun rakennusosastolla Lönn oli ainoa nainen 14 opiskelijan joukossa. Hän ei voinut olla samassa luokkahuoneessa miesopiskelijoiden kanssa vaan opettajat opettivat häntä erikseen.

Oulun yliopiston kirjaston julkaisema Wivi Lönn, arkkitehti kertoo paljon taiteellisesti lahjakkaan naisen elämänvaiheista ja työstä. Sivut ovat pääosin tekstiä. Rakennusten kuvia löytyy työluettelosta. Matka-albumissa on kuvia ja muistiinpanoja Lönnin reissuilta. Luonnoksissa on taitavan piirtäjän töitä.

Pyhyyden asuinsijoja

2008-02-05T07:53:00.000-08:00

Maailman katedraaleista päädyin sattuman oikusta ensimmäiseksi Canterburyn katedraaliin. Oli sellainen aika vuodesta, että muita matkailijoita ei juurikaan ollut liikkeellä. Saimme olla ihan rauhassa. Muistan vieläkin sen tunteen: upea rakennus herätti suunnatonta kunnioitusta, ihailua ja maalliselle ihmiselle oudon kokemuksen kollektiivisesta hengellisyydestä.

Canterburyn katedraali on anglikaanisen kirkkokunnan pääkirkko. Sen historia ulottuu aina 600-luvulle saakka. Arkkipiispa Thomas Becketin murha vuonna 1170 teki katedraalista pyhiinvaelluskohteen. Sivuilla kerrotaan rakennuksen historiasta ja arkkitehtuurista. Lasimaalauksille on omistettu oma lukunsa.

Espanjalaisen Gironan kaupungin goottilaisen katedraalin rakennustyöt aloitettiin 1300-luvulla.
Sivustolla on graafinen ja sanallinen esitys katedraalin rakennusvaiheista. Virtuaalikierroksen kuvakokoelma vie tutustumaan katedraalin eri osiin ja taideaarteisiin.

Milanon tuomiokirkkoa rakennettiin satoja vuosia. Mutta iso ja mahtava siitä tulikin. Italiassa viime vuonna palkitulla sivustolla on hyvinkin paljon informaatiota ja nähtävää. Alkuun pääsee valitsemalla ensin sopivan kielen ja sivuversion. Sen jälkeen avautuvalta sivulta valitaan haluttu teemaotsikko tai mennään suoraan esimerkiksi valokuvakokoelmaa tutkimaan tai virtuaalikierrokselle.

Amiensin katedraaliin liittyvän projektin sivustolla on runsaasti valokuvia, piirroksia, tietokonegrafiikkaa ja tekstejä. Projekti toteutettiin Columbian yliopiston Taidehistorian ja arkeologian osastolla. Matkailijaa saattaa kiinnostaa myös Amiensin kaupungin katedraalisivu.

Suomessa keskiajan ensimmäiset kirkot rakennettiin puusta. Kalliita kivikirkkoja voitiin pystyttää vasta kun seurakuntien toiminta oli vakiintunut. Puukirkkoja ei ole tuolta ajalta säilynyt, mutta kivikirkkoja on yhä käytössä.

Anneli Suomisen ja Maija Pykäläisen tekemällä sivustolla esitellään selkeästi suomalainen keskiaikainen kivikirkko, sen ulkoasu, rakennusmateriaalit, gotiikan piirteet, pohjapiirros, tilat, koristelut, kalkkimaalaukset, kiviesineet, luterilainen sisustus, kellotornit ja -tapulit ja kirkkomaa. Esimerkkinä on Maarian eli Räntämäen kirkko. Lisäsivut esittelevät myös Halikon, Naantalin, Nousiaisten ja Sauvon kirkkoja sekä Turun tuomiokirkkoa.

Tämä on taas niitä aiheita, jotka vievät mennessään. Sivujen tutkimiseen ja rakennusten yksityiskohtien ihailuun ei mikään aika riitä. Ja tänään, kuten usein, ihminen oli hätäinen ja kone tahkea. Saattaa siis olla, että sivujen latautuminen kestää välillä pidempään kuin haluaisi.

Todistajat

2008-02-01T03:24:00.000-08:00

Joulukuisten vaalien jälkeen Kenia muuttui. Tappaminen, ryöstely, talojen polttaminen ja mellakat ovat jatkuneet nyt viikkoja.

Ushahidi on sivusto, jonka välityksellä silminnäkijät voivat raportoida Kenian tapahtumista. Ilmoitusten todenperäisyys varmistetaan ennen julkaisemista. Tapahtumat on sijoitettu kartalle. Raporttien laajuus vaihtelee; usein niissä on mukana myös kuvia ja jatkolinkki. Lisää tietoa kriisistä saat aikajanalta ja blogista.

Jos haluat auttaa konkreettisesti, käy Nakurun lasten sivuilla. Järjestö tukee Kenian Nakurussa asuvia lapsia ja nuoria pääasiassa kummilapsitoiminnalla. Nyt kerätään varoja suoraan sekasorron keskellä elävien arkipäivän helpottamiseksi.

Kuuluuttu ja kora

2008-01-28T06:26:00.000-08:00

Kuuluuttu on kuunaamainen soitin, jolla säestetään kiinalaista oopperaa. Koraa soitetaan Länsi-Afrikassa. Erhu taas on hyvin vanha fiideli.

On olemassa myös kundu, ongoma, sistrum ja okarino.

Näihin ja muihin Aasian ja Afrikan perinnesoittimiin voi tutustua verkkonäyttelyssä Kuuluuttu ja kora. Sen ovat toteuttaneet opinnäytetyönään Outi Finni, Sanna Kettunen, Mirka Mäntylä ja Tuula Panula yhteistyössä Lähetysmuseon kanssa.

Sillanrakennusta

2008-01-22T05:47:00.000-08:00

Ilman siltoja olisi hankalaa. Terveyskeskukseen pitäisi mennä veneellä. Moottoritien yli ei pääsisi millään. Jos lähdetään kauemmas, niin olisiko Pariisia ilman Seinen tai Lontoota ilman Thamesin siltoja?

Ihan joka paikkaan ei siltaa voi tai kannata rakentaa, mutta ahkerasti ihminen on niitä viritellyt.

Maailman korkeimmaksi mainittu tiesilta, Le Viaduc de Millau ylittää Tarn-joen eteläranskalaisen Millaun kaupungin kohdalla. Sillan ajotie on 270 metrin korkeudella ja sen korkein kohta yltää yli 300 metriin. Sivuston galleriassa on kuvia sekä rakennusvaiheesta että huikeasta lopputuloksesta.

Akashi-Kaikyo Japanissa yhdistää Koben kaupungin ja Awajin saaren. Se on jänneväliltään maailman pisin riippusilta. Henkilö nimeltä V. Ryan kertoo rakennusprojektista ja sillan rakenteesta. Tekstiä täydentävät havainnolliset piirrokset ja valokuvat.

Miten vuonna 1937 valmistunut 2730 pitkä riippusilta Golden Gate kestää myrskyt ja valtavan liikenteen? PBS:n sivulla on sillan rakentamiseen liittyvää matematiikkaa ja yksityiskohtaista tietoa sillan vaiheista.

Vuonna 2000 virallisesti avattu jalankulkusilta Millenium Bridge jouduttiin sulkemaan heti avajaispäivän jälkeen liiallisen heilumisen vuoksi. Sivusto esittelee sillan suunnitteluprosessia, arkkitehtuuria ja korjaustöitä. Muut Lontoon Thamesin ylittävät sillat on sijoitettu kartalle ja kuvailtu lyhyesti.

China Bridge -sivuilla kuvataan NOVA´n ryhmän yritystä rakentaa Kiinassa muinoin käytössä olleen mallin mukainen kaarisilta luonnonmateriaaleista. Samassa yhteydessä kerrotaan bambun monipuolisista käyttömahdollisuuksista ja Kiinan Song-dynastian aikaisista keksinnöistä.

Siltojen suunnittelulle, historialle ja rakentamiselle omistettu Bridge Construction and Engineering sisältää tietoa valmiista, keskeneräisistä ja suunnitteilla olevista siltahankkeista eri puolilla maailmaa.

Lopuksi onkin lepuuttavaa tutkailla Kuninkaantien vanhoja siltoja, joita Tielaitos suojelee museokohteina.

Sodan hulluus

2008-01-18T00:37:00.000-08:00

Rauhantahtoinen perheenäiti omisti yhden lauantain toiselle maailmansodalle. Päivällä hän luki Robert Capan Sotakuvaajan. Illalla hän katsoi Taistelutovereiden raskaimman jakson. Sen, jossa Easy-komppania menettää Bill Guarneren, Joe Toyen ja monia, monia muita.

Seuraavan yön unissa taisteltiin, paleltiin, pelättiin ja murehdittiin.

Robert Capan omaelämäkerrallinen kirja vetää kuin fiktio. Valokuvaaja kertoo omaa tarinaansa ja se on - sodasta huolimatta - värikäs ja hauskakin. Mutta kuvat ovat vakavia ja pysähdyttäviä. Osa niistä on mukana kuvatoimisto Magnumin sivuilla olevassa Capa-portfoliossa.

HBO:n loistosarja kestää useita katselukertoja. Jokainen kerta vain nostaa uusia asioita etualalle. Nettisivuilla kerrotaan sarjan tekemisestä ja roolihahmoista, mutta myös todellisesta sodasta ja hahmojen takana olevista oikeista henkilöistä.

Sekä Sotakuvaajaa että Taistelutovereita saa lainaksi kirjastoista, edellistä hiukan varmemmin kuin jälkimmäisen massiivista DVD-pakettia.

Väri on valoa

2008-01-15T04:04:00.000-08:00

Törmäsin pitkästä aikaa vanhaan suosikkisivustooni Coloriaan, ja kappas vaan, sepäs olikin uudistunut.

Päivi Hintsanen, sivuston tekijä, on puuhakas ihminen, joka on yli kymmenen vuotta suunnitellut ja toteuttanut nettisivuja sekä työkseen että huvikseen. Coloria kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Se on syntynyt nimenomaan tekijänsä omasta mielenkiinnosta.

Harrastuksenomaisuus näkyy: Coloria on laaja, mutta hauskasti epäsystemaattinen ja epäsymmetrinen. Se sisältää monenlaista tietoa väreistä - ei ollenkaan kaikkea, mutta todennäköisesti paljon sellaista, mitä ei muualta löydy.

Jos siis olet kiinnostunut yksittäisistä väreistä, värien symboliikasta, käytöstä eri kulttuureissa, värjäyksestä tai vaikka automallien värinimistä, älä ohita Coloriaa. Pääset myös osallistumaan kertomalla omista värisuhteistasi.

Isoja talousasioita

2008-01-11T00:01:00.000-08:00

Joskus on hyvä suunnata katse laajaan maisemaan eikä kompastella lillukanvarsiin. Tässä tapauksessa unohdetaan oma, kiusallisen epäonnistunut tulo- ja menopolitiikka ja otetaan tarkasteluun globaalin talouden kysymykset.

PBS:n televisio-ohjelmaan liittyvä sivusto Commanding Heights - The Battle for the World economy on jo viitisen vuotta vanha, mutta silti tutustumisen arvoinen.

Countries-osiossa on raportit neljänkymmenen maan taloudellisesta kehityksestä vajaan sadan vuoden ajalta, vuodesta 1910 lähtien. Aikajanalta valitusta ajanjaksosta saa vähintäänkin tiiviin yleisesityksen, mutta useimmiten kerrotaan myös muusta, kuten yhteiskunnallisista oloista ja ympäristöasioista. Raportit sisältävät myös graafeja esimerkiksi talouden yleissuunnasta, tuottavuuden kehityksestä, lukutaidosta, työttömyydestä ja valtionvelasta.

People-otsikon takana on valikoituja haastatteluja. Haastateltavina ovat muiden muassa Gordon Brown, Milton Friedman, Naomi Klein, Lech Walesa ja Mihail Gorbatšov. Kaksikymmentä moderniin maailmantalouteen vaikuttanutta henkilöä Adam Smithistä Margaret Thatcheriin esitellään lyhyesti.

Koko kuusituntinen televisio-ohjelma löytyy Storylinesta. Ohjelman katselu vaatii Quick Timen. Koko sivustosta tarjotaan versio sekä laajakaistalle että hitaammille yhteyksille.

Äidin matka Kiinaan

2008-01-07T09:19:00.000-08:00

Kun Päivikki Ollila oli Kiinassa keväällä 1978, Pekingissä oli vielä viileää, mutta Kantonissa kukkivat kirsikkapuut.

Tuolloin ei Kiinan matkailu ollut ihan tavallista eikä kaikkien ulottuvillakaan. Mutta Suomi-Kiina seura oli vienyt kansantasavaltaan ryhmiä 1960-luvun alusta lähtien. Tällaisella matkalla oli Päivikki Ollilakin, Kiinan kulttuurin ystävä ja aktiivinen Suomi-Kiina-seuran jäsen.

Seurueen ohjelma oli tiivis. Matkalaiset näkivät Kiinan muurin, Kielletyn kaupungin ja buddhalaisen temppelin. He kävivät terästehtaassa, lampunvarjostinpajassa, kansankommuunissa ja opettajakorkeakoulussa.

Päivikki Ollila tallensi näkemäänsä ja kokemaansa dia-kuviin, valokuviin ja c-kaseteille. Kuvia kertyi kaikkiaan satoja ja nauhoituksia kuutisen tuntia.

Simo Ollila on tehnyt äitinsä matkalta kertyneestä materiaalista sivuston My Mother in China.
Sen pääkieli on englanti, mutta osa tekstistä on myös suomeksi. Kuvat ylittävät kielimuurit ja Päivikki Ollila selostaa suomeksi. Kolmekymmentä vuotta vanha matkakertomus on elävä edelleen.

Tassut irti maasta

2008-01-04T06:48:00.000-08:00

Mikä sopisi paremmin vuoden ensimmäisen perjantain pimeään iltaan kuin kissa?
Jokainen kissanystävä tietää, että tämä ihmeellinen olento pystyy mihin vain. Ja että se hellyttää yhtälailla pinksuessaan energisenä ympäri huushollia (aamuyöllä) kuin ovimatolla keränä kehrätessäänkin.

Japanilainen Junku on tallettanut Flickr-palveluun mainion kuvasarjan lähes lentävistä kissoista. Sarja on herkullisimmillaan, kun sen katsoo dia-esityksenä.

Joulukollaasi

2007-12-20T03:21:00.000-08:00

Jos olisin yliluonnollinen enkä tavallinen, teleporttaisin Keski-Eurooppaan ihastelemaan jouluvalmisteluja. Ilmiintyisin jossain böömiläisessä kylässä tai Elsassin keskiaikaisissa kaupungeissa. Joulu olisi sielläkin lumeton, mutta silti hyvä ja kaunis.

Suomalaisen kirjallisuuden seuran paketista aukeaa vanhan ajan joulu. Jouluperinteet, jouluolennot ja jouluvarusteet esitellään mukavan levollisesti ja asiallisesti. Tekstivoittoinen ulkoasu on kuin itsestään vastalause tämän joulunalusajan kaikkinaiselle kohtuuttomuudelle.

Tähti se kulukeepi -verkkonäyttelyssä kerrotaan kaiken muun mielenkiintoisen ohella, että tiernapoikia tähtineen tavattiin Oulun kaduilla ainakin jo 1870-luvun alussa. Kerrotaan myös, että kun kiertelevät poikaporukat, "roikat", kohtasivat, syntyi helposti tappelu. Tappelussa yritettiin siepata kilpailijoiden tähti.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Kotus hemmottelee meitä joulukuussa kieli- ja jouluaiheisilla jutuilla. Paneudutaanpa esimerkiksi pähkinöiden ja jouluporsaiden taustoihin. Uusi kirjoitus ilmestyy joka päivä (toivottavasti jouluun asti).

A Victorian Christmas - A Christmas is Coming on Malcolm Warringtonin kauniisti ja huolellisesti tekemä sivusto vanhan ajan joulunvietosta Englannissa. Kirjoitukset, kortit ja muu kuvitus luovat jännän tunnelman.

Viktoriaanisen ajan britit toivottelivat mielellään hyvää joulua eläinaiheisilla korteilla. Jouluinen eläintarha on uskomaton. Tervehdykset saavat välillä huvittavia ja hiukan omituisiakin sävyjä. Kiitos, Malcolm, tästähän tulee hyvälle tuulelle!

Joulumieltä kaikille!

Lipeäkalan arvoitus

2007-12-17T03:29:00.000-08:00

Erään lounaskeskustelun jälkeen rupesin ihmettelemään, miksi minulta puuttuu syvällinen suhde lipeäkalan tavallisimpaan olomuotoon, valkoiseen höttöön lautasella (kera hiukan limaisen valkokastikkeen). Muistin kuitenkin ihan selvästi, miten meillä liotettiin kuivattuja kaloja aina ennen joulua. Kuka ne söi, jos en minä?

Soitto äidilleni selvitti asian: Lipeäkalasta laitettiin meillä kalasoppaa, jota syötiin aattona päivällä. Keitossa oli vain kalaa ja pippurilla maustettu ja kermalla pehmennetty liemi. Uskallan väittää mitään muistamatta, että se oli hyvää.

Pro Kala ry julistaa, että lipeäkala on muutakin kuin joulukala. Sivulla kerrotaan, että suomalaiset lipeäkalat valmistetaan yleensä molvasta. Kuivatut fileet liotetaan sooda-kalkkivedessä ja pakataan sen jälkeen annospusseihin. Kala on käyttövalmista, mutta halutessaan sen voi upottaa hetkeksi kylmään veteen.

Ruotsalaiset lipeäkalatuottajat kunnioittavat perinteistä tapaa valmistaa ja tarjota lipeäkalaa, mutta tuovat mukaan myös uusia tuulia. Kymmenen ruotsalaisen huippukokin valmistamista lipeäkalaruoista on ohjeet ja kuvat.

Lipeäkalalle omistettu museo sijaitsee Mollösundissa, Ruotsin länsirannikolla. Kesällä 2006 kävijöitä oli nelisentuhatta.

Jos haluat valmistaa alkuperäistä lipeäkalaa liottamisesta lähtien, selviät esimerkiksi Kokki Kolmosen ohjeilla.

Englanninkielisen Wikipedian artikkeli sisältää selostuksen lipeäkalan alkuperästä, valmistuksesta ja tarjollepanosta, kulttuurihistoriallista taustatietoa ja huumoriakin.

Junamies, ota völjyyn!

2007-12-11T07:57:00.000-08:00

Oletetaan, että asut vaikka Lontoossa ja haluat matkustaa sieltä jonnekin Euroopassa. Ja oletetaan vielä, ettet perusta lentokoneista - lentäminen ällöttää ja saastuttaa ja kentillä odottaminen on viheliäistä. Junat ja laivat kelpaavat sinulle mainiosti.

Seuraava, edellisiä hurjempi oletus on, että haluatkin matkustaa junalla ympäri Kiinaa tai Intiaa tai peräti seikkailla Afrikan maiden rautateillä.

The Man in Seat Sixty-One on silloin parasta matkaseuraa, mitä ajatella voi. Se kertoo, mistä saa liput helpoiten, tarjoaa aikatauluja ja yhteystietoja, neuvoo reittejä ja antaa tuhottomasti käytännön vinkkejä. Esimerkiksi: on hyödyllistä saada tietää, miten mukavasti tai epämukavasti eri maiden junissa ja niiden osastoissa matkustetaan.

Mies, joka istuu paikalla 61, on englantilainen rautateiden ammattilainen Mark Smith. Paljon työkseen ja huvikseen matkustellut herra pani sivuston alulle hetken mielijohteesta. Kuudessa vuodessa pieni alku on kasvanut laajaksi, suosituksi ja palkituksi palveluksi.

Informaatiota on paljon, joten aikaa tarvitaan! Minun on pakko tällä erää lopettaa, muuten matkakuume heittää minut ties minne.

Petkele

2007-12-07T06:48:00.002-08:00

Enkä tehnyt lyöntivirhettä vaan ajattelin oikeasti petkelettä. Petkeleen toinen nimi on hakkuri. Petkelettä tarvitaan, kun tehdään rosollia eli pilkotaan pieniksi kuutioiksi punajuuria ja porkkanoita ja mitä nyt kukakin rosolliinsa eli sallattiin pilkkoo. Alustana toimii puinen kaukalo.

Hakkurin eli petkeleen ja sallattikaukalon eli rosollikaukalon muodostama kiinteä pari on Suomen maatalousmuseon kuukauden esine nyt joulukuussa. Viime kuussa museo esitteli keinoutareen, toukokuussa kaviohöylät. Arkistossa on muiden muassa apilanhankaaja, Fiskars 10 ja Hankkijan lippalakki-klassikko. Kävijöiltä toivotaan lisätietoja ja kommentteja esineistä.

Sarka-museon sivuilla on myös pieni helmi,
museonjohtaja Juha Kuisman artikkeli
Uhanalaiset hirsiladot. Hirsinen heinälato oli entisaikaan maaseudun yleisin rakennus. Silloin kun luonnonheinä niitettiin niityiltä, tarvittiin myös latoja, joihin heinät varastoitiin. Lainaan Kuisman, heinälatojen esteetikon, tekstiä:"Mittasuhteiden kannalta vinoseinäinen lato on kaunis. Alaspäin kapeneva runko antaa rakennukselle ryhtiä ja itsenäisyyttä. Voi sanoa, että tällainen lato seisoo eikä makaa tai löhöä."

Paketissa vuohi tai lehmä

2007-12-02T23:22:00.000-08:00

Päällikkötason ihminen täytti komeasti vuosia. Lahjojen joukossa oli viisi vuohta. Sankaritar ei pannut sitä ollenkaan pahakseen vaan oli vallan tyytyväinen uuteen etäkarjaansa. Vuohet köpöttävät nyt jossain päin Afrikkaa ja ovat perheilleen iso ilo ja hyöty.

Kirkon Ulkomaanavun Toisenlainen lahja -sivuston kautta voi antaa lahjaksi koulupuvun, puuntaimia, vuohen, viisi sikaa, starttirahan, huussin tai jotain muuta konkreettista.

Lahjaksi lehmä on Suomen World Visionin palvelu, ja sieltä voi lahjoittaa lehmän lisäksi esimerkiksi pätkän vesiputkea, huopia ja valoa vuodeksi.

Palvelut toimivat verkkokaupan tapaan. Maksuvaihtoehdoissa on joitakin eroja, mutta useiden pankkien verkkopankit käyvät molemmissa.

Suomen Lähetysseuran VillageLife poikkeaa toteutukseltaan edellisistä. Pelihenkisessä palvelussa voi tehdä lahjoituksia ja seurata avun vaikutusta virtuaalikylissä Nepalissa, Kaakkois-Aasiassa sekä Länsi- ja Etelä-Afrikassa. Kylissä voi valita kohteen, johon antaa lahjoituksen ja varat käytetään todellisuudessa vastaavaan työhön. Sivuston kylät ovat virtuaalisia, mutta ne perustuvat todellisiin avustuskohteisiin.

Ja kaikille kolmelle palvelulle on yhteistä se, että rahasummalla, joka meille on pieni, saa ihmeitä aikaan!

Enkä halua unohtaa muita tapoja jakaa hyvää joulun alla. Jos haluat auttaa 90-vuotiaan Suomen vähävaraisia, kannattaa muistaa ainakin Pelastusarmeijan Joulupata ja SPR:n, YLE:n ja MLL:n yhteinen Hyvä joulumieli -keräys.

Tuomas Ragvaldinpojan operaatio

2007-11-27T08:13:00.000-08:00

Tuomas Ragvaldinpoika syntyi vuonna 1724 Tyrväällä. Hänellä oli syntyessään huuli- ja kitalakihalkio, joka teki hänen puheestaan epäselvää ja kasvoistaan rujot.

Tuomas oli kuitenkin rohkea mies: hän lähti 1760-luvulla korjauttamaan leikkauksella vammaansa. Operaatio oli tuon ajan menetelmillä tuskallinen mutta ilmeisen onnistunut, sillä jonkun ajan kuluttua leikkauksesta Tuomas meni naimisiin ja perusti perheen.

Tuomas Ragvaldinpoika kirjoitti kokemuksestaan Suomen ensimmäisen maallisen arkkiveisun. Hän kuvaa siinä hyvin elävästi leikkauksen kulkua ja ilmaisee kiitollisuuttaan sekä jumalaa että välskäriä kohtaan.

Suomen kirjainstituutin virtuaalimuseossa on kiinnostava verkkonäyttely tuosta originellista talollisen pojasta ja kansanrunoilijasta. Näyttelyssä on arkkiveisun tekstin lisäksi tuokiokuva Tyrvään markkinoilta 1763, Aarne Rintalan kommentteja varhaisesta plastiikkakirurgisesta toimenpiteestä ja taustatietoa arkkiveisuista

Kasuaarin kallo

2007-11-22T05:39:00.000-08:00

Pääkallo on mahdottoman tärkeä inhimillinen ja eläimellinen asia. Samalla se on kammottavan kammottava. Sen avulla voi pienikin ihminen säikäyttää ainakin äidin ja mummon. Se on hyvä pelote: Jos juot tätä, huonosti käy!

Symbolina pääkallo muistuttaa kuolevaisuudesta, joskus lempeästikin. Se voi myös todistaa pahoista teoista vielä aikojen päästä.

Kalifornian tiedeakatemian verkkonäyttelyssä on hyviä kuvia eri eläinlajien kalloista. Siinä myös annetaan tietoa kallojen rakenteesta ja kerrotaan niiden erityispiirteistä. Interaktiivisessa osiossa voi pyöritellä esimerkiksi sarvikuonon, kirahvin tai kasuaarin kalloa. Pyörittely vaatii QuickTimen.

Oma mielenkiintoinen osionsa on Skulls in culture, jossa on esimerkkejä siitä, miten pääkallo on ollut kuvataiteissa sekä elämän että kuoleman symboli.

Lindgren-lapsuus

2007-11-16T01:18:00.000-08:00

Kaikilla ihmisillä pitäisi olla Lindgren-lapsuus. En tarkoita mitään idylliä, vaan elämää Astrid Lindgrenin kirjojen kanssa. Nihkeäkin päivä kääntyy voitoksi, kun aikuinen pysähtyy lukemaan lapselle ääneen tarinoita Pepistä, Melukylän lapsista, Ronjasta, Eemelistä ja muista ystävistä.

Jos Astrid Lindgren eläisi vielä, hän olisi nyt satavuotias. Ei mikään mahdoton ajatus, sillä hän eli pitkän elämän.

Suomalaisen kustantajan sivulla on hiukan tietoa kirjailijasta ja luettelo suomennetuista kirjoista.

Lapsille suunnattuun Astrid-tietokantaan on otettu mukaan Lindgrenin vähemmän tunnettuja hahmoja kuten Kalle Mestarietsivä, Hirmu-Niilo, Lotta ja Marikki. Kaikkein tutuimmat suosikit, esimerkiksi Peppi ja Eemeli, on jätetty ulkopuolelle. Tietokannasta löytyy tietoja yli 40 suomenkielisestä teoksesta.

Ruotsalaisten kustantajien julkaisemalla sivustolla on tietoa Lindgrenistä, otteita hänen kirjoistaan ja näytteitä niiden kuvituksesta. Sivut ovat ruotsiksi, englanniksi ja saksaksi.

Astrid Lindgrenin muistopalkinto on maailman suurin lasten- ja nuortenkirjallisuudelle myönnettävä palkinto. Voittajan nimi julkistetaan aina maaliskuussa Vimmerbyssä. Palkinnosta kertova sivusto on monikielinen.

Astrid Lindgrens Värld on teemapuisto Vimmerbyssä, Lindgrenin synnyinpaikkakunnalla.

Junibacken, Astrid Lindgrenin tarinoille omistettu satutalo sijaitsee Tukholmassa, Djurgårdenin saarella.

Eettisiä valintoja tekemään

2007-11-14T03:49:00.000-08:00

Lisäys edelliseen juttuun: Suomen Kuluttajaliitto yhteistyökumppaneineen on julkaissut uuden sivuston eettisiä kysymyksiä pohtivalle kuluttajalle. Eettinen Valinta antaa yksinkertaisia ja käytännönläheisiä neuvoja erilaisiin hankintatilanteisiin. Hakutoiminnolla voi hakea artikkeleita esimerkiksi kodinkoneista tai puutarhanhoidosta. Tekijät myös toivovat kaiken kansan vinkkejä sivujen käyttäjiltä.

Jämäkästi kuluttajan asialla

2007-11-09T05:25:00.000-08:00

Farkut ovat kulahtaneet hävettävään kuntoon, sähköhella on vanha raakki ja kirjahylly liian pieni. Hehkulamppujen tilalle pitäisi vaihtaa energiaystävälliset. Joulukin on ihan kohta. Tiedossa on siis raskaan sarjan kuluttamista.

Kuluttaminen ei ole niin yksinkertaista kuin luulisi. Kuluttajan on tehtävä valintoja. Viisas ja vastuullinen kuluttaja ottaa kantaa eettisiin kysymyksiin, kuormittaa hankinnoillaan ympäristöä mahdollisimman vähän ja onnistuu vielä tekemään ostoksen, johon on tyytyväinen. Ja osaa toimia, jos jotain menee pieleen.

Onneksi on olemassa Kuluttajavirasto ja sen verkkopalvelu.

Viraston tiedotteissa on esillä ajankohtaisia asioita, esimerkiksi: "Lentoja markkinoidaan internetissä harhaanjohtavasti" tai "Bindeez-leluhelmet pois lasten ulottuvilta". Oikealta palstalta pääsee teemakokonaisuuksiin, neuvojahakuun ja oikopolkuja pitkin keskeisiin asioihin.

Kuluttajan oikeudet on yksi palvelun keskeisistä kokonaisuuksista. Siinä käsitellään hintoja, etämyyntiä, käyttöohjeita, matkan peruuntumista, virheellistä tuotetta ja montaa muuta tavalliselle kuluttajalle tärkeää asiaa. Tyytymätön kuluttaja saa täältä myös ohjeet valituksen tekemiseen.

Eko-ostajan opas on jo klassikko. Oppaasta saa apua yhtä hyvin se sähköhellan hankkija kuin ahkera kosmetiikan kuluttajakin. Oppaan ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1993 kirjana. Nykyisin se ilmestyy vain internetissä. Opasta on toimittanut alusta alkaen Pauli Välimäki.

Kuluttaja-lehdessä on mm. testejä. Useimmat niistä aukeavat täydellisinä vain lehden tilaajille, mutta jotkut ovat vapaasti kaikkien tutkittavissa. Uusimmassa kaikille avoimessa testissä on vertailtu 48 televisiota.

Kuluttajavirasto on myös ollut mukana tekemässä kahta tietokonepeliä. Niistä vanhempi, Galaktori, on houkuttelevasti "peli elämästä, valinnoista ja armenialaisesta postipaketista". Sen jatko-osa on yli 15-vuotialle suunnattu Galactor - The Codebreakers. Koodinmurtajien aiheena on nettikuluttamisen ongelmat.

Nostalgisia matkailukuvia

2007-11-07T05:50:00.000-08:00

Lokakuussa julkaistiin kirja, joka on täynnä nostalgiaa. Come to Finland -teokseen on kuvattu satoja suomalaisia matkailujulisteita vuosilta 1851—1965. Kirjan nettisivulta saa jonkinlaisen käsityksen siitä, kuinka taidokkaita ja elegantteja olivat julisteet, joilla matkailijoita houkuteltiin Suomeen. Ja tosiaan, nettisivu on vain maistiainen. Kirja kannattaa hankkia käsiinsä. Se on ainakin täällä Hämeenlinnan kirjastossa.

Matkailunostalgiaa on talletettu myös tälle sivustolle, jolla on pitkä nimi: Graphic Design from the 1920s and 1930s in Travel Ephemera. Tekijä on ollut kiinnostunut nimenomaan matkailuesitteistä, aikatauluista ja muista pienistä painotuotteista, ei niinkään julisteista. Esitteet ovat peräisin Euroopasta. Suomen edustajat löytyvät Nautical-osiosta. Etusivun väritys nostaa hiukset pystyyn, mutta siitä pääsee ohi klikkaamalla sopivaa linkkiä.

Ihan pakko saada uudet kengät

2007-11-03T07:22:00.000-07:00

Hahmottelimme kenkäfriikin painajaisen: messuhalli täynnä tuhansia hurmaavia kenkäpareja - ja niistä pitäisi valita kolme. Itku siinä tulisi.

Torontossa sijaitsevan kenkämuseon sivulla on verkkonäyttely All about Shoes. Se esittelee länsimaisten kenkien historiaa ja eri etnisten ryhmien jalkineita. Nykyiset kengät näyttävät jopa valjuilta, kun niitä vertaa intiaanien mokkasiineihin tai nigerialaisiin ratsastussaappaisiin.

National Geographicin pienessä valokuvanäyttelyssä Every shoe tells a story on kenkiä laidasta laitaan: ikivanhoista sandaaleista Blahnikeihin, 1500-luvun vauvankengistä avaruussaappaisiin.

Solemates: The Century in Shoes keskittyy 1900-lukuun. Sen kenkiä voi tutkia vuosikymmenittäin. Antia täydentävät jutut Gaza Bowenin luomuksista, vaarallisista kengistä ja Ihmemaa Ozin rubiiniavokkaista.

Ortodokseille ja ortodoksisuudesta kiinnostuneille

2007-10-30T09:24:00.000-07:00

Tämän jutun voisi kuitata yhdellä lauseella: Ortodoksi.net on hyvä sivusto.

Kerron kuitenkin hiukan lisää. Olen aina pitänyt sen ulkoasusta; se on sopivan hillitty ja kestää katselua. Sivusto on kasvanut fiksusti. Uutta sisältöä tulee säännöllisesti ja lisäykset on nostettu etusivulle.

Sisältönä on liturgisia tekstejä, tietoa ortodoksisesta kirkkovuodesta ja tietopankki, joka on "ortodoksisuuden ja ortodoksisten käsitteiden talletuspaikka".

Mediasalissa on audiovisuaalista ja interaktiivista aineistoa sekä oppimateriaalia, muun muassa panoraamakuvaa Valamon luostarista, ortodoksisanakirja ja ikonigalleria.

Keskusteluun voivat osallistua kaikki ortodoksisuudesta kiinnostuneet. Rekisteröityminen vaaditaan ja ylläpitäjät suosittelevat oman nimen käyttämistä keskustelussa. Aiheeksi voi valita vaikkapa ikonimaalauksen.

Etusivulta (ja Mediasalista) aukeava Virtuaalikirkko-linkki vie sisälle Joensuun Pyhän Nikolaoksen kirkkoon. Voit liikkua kirkossa ja tutustua ikoneihin ja muihin esineisiin.

Ortodoksi.net -sivustoa ylläpidetään yksityisten ortodoksien vapaaehtoisvoimin.

Eläväisiä kirjaimia

2007-10-26T07:14:00.000-07:00

H-kirjaimesta tulee Hippopotamus, K:sta Koala, A on Antelope...

Bembo´s Zoo on eläinten nimillä, muodoilla ja äänillä leikkivä kuvakirja. Se sopii ihan pienille, vaikka ensimmäisten englannin sanojen opetteluun. Kaunis toteutus viehättää aikuistakin.

Kuva joka päivä

2007-10-23T04:13:00.002-07:00

Loistavassa Smoke-elokuvassa tupakkakauppias ottaa valokuvan yhdestä ja samasta kadunkulmasta jokaisena aamuna. Ajatus on yksinkertaisesti kiehtova.

365.fi kääntää idean toisinpäin: uusi kuva otetaan joka päivä, mutta paikka vaihtuu. Arkisia, pieniä asioita tallennetaan Suomessa ja maailmalla. Kuvaajien tiimissä on kuvajournalismin opiskelijoita, valmiita journalisteja, freelance-valokuvaajia ja valokuvauksen harrastajia.

Menneen kesän eläin

2007-10-18T02:42:00.000-07:00

Sudenkorennot elävät aikuisina vesistöjen äärellä tai ainakin lisääntyvät siellä. Niiden toukat kehittyvät vedessä. Suomessa elää 54 sudenkorentolajia.

Sudenkorennot ovat usein erittäin taitavia lentäjiä ja niillä on hyvä näkö. Molempia ominaisuuksia tarvitaan, kun saalistetaan lentäviä hyönteisiä tai muita sudenkorentoja. Toukkavaiheessa ne voivat syödä jopa pieniä kaloja (!).

Ihmiselle sudenkorennoista on enemmän hyötyä kuin haittaa, nappaavathan ne viheliäisiä hyttysiä ja paarmoja. Ja iloa tästä kauniista, hohtavasiipisestä eläimestä on - kukapa ei ihailisi sähkönsinisenä tai smaragdinvihreänä välkkyvää neidonkorentoa.

Kaikki edelläolevat faktat luin Suomen Sudenkorentoseuran erinomaisilta verkkosivuilta KorentoWiki. Siellä on myös kuvia ja lajitietoa ja harrastajan opas. Tutustukaa ihmeessä, vaikka sudenkorentojen aika onkin tältä vuodelta ohi!

Kevyttä kieltenopiskelua

2007-10-16T23:58:00.000-07:00

Kielitaito ruostuu helposti. Internet tarjoaa monia konsteja, joilla sitä ruostetta voi raaputella. Välineen ei tarvitse olla raskas, vaan oppia voi leikin varjollakin.

Valitsin rentouttavaksi aluksi pelinomaisia ja viihteellisiä kielisivustoja. Osa niistä on suunnattu peruskoululaisille, mutta ne sopivat ihan hyvin myös aikuisopiskelijalle. Kaikkien vaatimuksena on, että selaimessa on flash-ohjelma.

Två promenader i Stockholm on opastettu virtuaalivierailu Tukholmaan. Ensimmäisellä kävelyllä tutustutaan Gamla Staniin, toinen vie Södermalmilta keskikaupungin halki Östermalmin kauppahalliin. Tarkoitus on harjoittaa perusopetuksen 9-luokkalaisten kuullunymmärtämistä. Puhuttu kieli on melko helppoa.

BBC:n Wordmasterin avulla voi testata englannin sanaston tuntemusta. Vaikeustasoja on kolme.

Das Gartenzwergabenteuer (Puutarhatonttuseikkailu) on peli muutaman vuoden saksaa opiskelleille peruskoululaisille. Siinä ratkotaan tehtäviä saksankielisissä kaupungeissa. Matka on parasta aloittaa Berliinistä.

France Aventures -seikkailupeli vie vastaavasti matkalle Ranskaan. Ohjelma sopii niille, joilla on muutaman vuoden ranskan opinnot takanaan.

Tästä onkin hyvä jatkaa Makupalojen kielilinkkeihin. Niiden joukossa ovat mm. YLE:n ja BBC:n erinomaiset opiskeluaineistot.

Nobelprize.org

2007-10-10T07:40:00.000-07:00

Olemme keskellä Nobel-aikaa. Lääketieteen, kemian ja fysiikan palkinnot on jo jaettu ja uteliaisuudella odotetaan jäljellä olevia. Huomenna palkitaan kirjailija, perjantaina rauhantekijä. Ensi viikolle jää taloustieteen palkinto.

Voisi luulla, että Nobel-säätiön virallinen sivusto olisi jotensakin tylsä, mutta ei se ole. Jos haluatte tietää, miten palkinto on saanut alkunsa, ketkä sitä tänä päivänä jakavat ja mikä on myöntämisprotokolla, sivuilta löytyy tarvittava informaatio. Palkinnon saajien joukkoa voi tutkia vuosittain tai aloittain. Palkituista ja heidän työstään on hyvät taustatiedot. Sivusto on englanninkielinen.

Kannattaa katsastaa myös sivuston pelit. Niiden avulla valaistaan palkittujen löytöjä ja saavutuksia. Selvitä, miksi jotkut muovit sulavat kuumentuessaan, toiset eivät. Entä mitä muistat Kärpästen herrasta? Lähetä kyyhkyset rakentamaan rauhaa ja tutki miten malaria tarttuu!

Sivusto sisältää myös suurelle yleisölle suunnattua informaatiota. Nämä esitteet ovat PDF-muodossa eli niiden lukemiseen tarvitaan Acrobat Reader.
Kemia: From artificial fertilizers to clean exhaust
Fysiikka: Better read-out heads for pocket size devices
Taloustiede: Asymmetric information and economic institutions

Lääketieteestä ei vastaavaa julkaisua ole, mutta lehdistötiedote tai "kahden minuutin" tiivistelmä auttanevat alkuun:
Press Release
Speed Read: Making Model Mice

Ei-toivottuja kotieläimiä

2007-09-27T04:25:00.000-07:00

Parista sokeritoukasta vessan nurkissa ei kai kukaan hätkähdä, mutta jos kotiin punkeaa suuria määriä outoja ötököitä, voi olo alkaa tuntua ikävältä. Ötökät on ensin tunnistettava, jotta tietäisi mitä pitää tehdä: sopeutuako yhteiseloon vai ryhtyäkö hävityshommiin.

Helsingin kaupunkin ympäristökeskuksen sivuilla on hyvä opas tunnistamisen, torjumisen ja hävittämisen avuksi.
Kuopion yliopiston Sisätilojen tuholaiset esittelee kotien tuhoeläinlajistoa, mutta ehkä hieman vaikeaselkoisemmin kuin edellinen opas.
Transmeren hyönteissivulla on paitsi syöpäläisiä ja elintarvike-, tekstiili- ja rakennuspuutuholaisia, myös mäkäräisiä, polttiaisia, hirvikärpäsiä ja punkkeja.

Haft Awrang

2007-09-25T04:29:00.000-07:00

Freer & Sackler -gallerioiden verkkonäyttelyissä on montakin kiintoisaa esitystä, mutta poimin niistä yhden erittäin kauniin. Rullatkaa näyttelylistaa niin pitkälle, että löydätte tekstin Arts of the Islamic World. Otsikon alla on Haft Awrang. Haft Awrang (Seitsemän valtaistuinta) on teos, jossa on 1400-luvulla eläneen persialaisen runoilijan Abdul-Rahman Jamin tekstit ja 1500-luvulla tehty kuvitus. Näyttelyyn kuuluu myös englanninkielinen selostus ja taustamusiikki.

Autoton kaupunki

2007-09-22T01:21:00.000-07:00

Just nyt, parasta aikaa, vietetään autotonta päivää ja mennyt viikko oli liikkujan viikko teemalla "Kadut kansalle". Autotonta päivää vietetään jo kahdeksatta kertaa. Päivän tavoitteena on saada ihmiset pohtimaan, miten arkipäivän valinnat vaikuttavat ympäristöön ja terveyteen.

Aamun lehdessä kerrottiin, millä keinoin kolme suurkaupunkia yrittää ratkaista kasvavan autoistumisen aiheuttamia ongelmia: Lontoossa on otettu käyttöön ruuhkamaksut, Tukholmassa tietullit ja Pariisissa voi huristella ilmaisella kaupunkipyörällä.

Autoton päivä -sivustolla on mm. tietoa päivän historiasta ja tavoitteista.
Ota kantaa -foorumilla voi vielä ensi viikon ajan keskustella aiheesta Kaupunkielämä ilman autoja. Puheenvuoroja on tätä kirjoitettaessa jo yli sata.
Europan Mobility Week -sivuilla voi käydä katsomassa, mitä Euroopan muissa maissa tapahtuu.
Autoton keskusta on Antero Alkun laatima luonnos Helsingin autottomasta keskustasta.

Oma päiväni on autoton, kuten tavallista. Kävelin aamulla töihin sateessa. Jalkakäytävillä oli punaisia ja keltaisia vaahteranlehtiä.

Asiaa parlamentista

2007-09-18T03:13:00.000-07:00

Eduskunnan uudistunutta verkkopalvelua käytiin esittelemässä täällä tänään. Palvelujohtaja Virpi Johanssonin ja tietoasiantuntija Sari Kosken hyvistä esityksistä jäi päällimmäisenä mieleen se, että palvelu sisältää valtavan määrän informaatiota. Ja että sivuston uudistamisella sisältö on pyritty tuomaan selkeästi meidän kaikkien ulottuvillemme.

En käy kaikkea tässä läpi (en suinkaan!), mutta jo ihan etusivulla on monta kiinnostavaa juttua. Keskiosan uutisvirran alta löytyvät uusimmat täysistuntojen pöytäkirjat ja äänestystulokset. Ne ovat tärkeitä sellaiselle, joka haluaa seurata esimerkiksi oman edustajansa työtä tarkasti. Vasemmalta ylänurkasta pääsee kansanedustajahakuun. Nykyisistä kansanedustajista on varsin seikkaperäiset esittelyt: henkilötiedot, toiminta, sidonnaisuudet kansanedustajana sekä puheenvuorot. Edelleen vasemmalta palstalta pääsee oikopolkuja pitkin mm. lukemaan valiokuntien työstä ja tutkimaan valtiopäiväasioita ja -asiakirjoja.

Eikä saa unohtaa Eduskunnan kirjastoa, joka palvelee myös muita kuin kansanedustajia ja eduskunnan virkamiehiä. Sinne voi mennä kuka vaan, jos tarvitsee tietoa eduskunnasta, oikeudesta tai yhteiskunnasta. Päivän lehtien lukeminenkin kuulemma onnistuu, mutta oletteko yhdelläkään Helsingin reissulla tulleet ajatelleeksi, että käväisenpä Eduskunnan kirjastossa selaamassa Aamulehden tai Kansan Uutiset?

Kirjan taide

2007-09-14T07:05:00.001-07:00

British Museumin Turning the Pages on aarre kirjan historian ja kirjataiteen ystäville. Sivuilla on valikoima Shockwave-pohjaisen ohjelman avulla lehteiltäviä kirjoja ja käsikirjoituksia. Upeiden teosten joukossa on mm. Leonardon muistikirja, Luttrellin Psalttari 1300-luvulta ja Blackwellin kasvio 1700-luvulta. Voit myös tutkia Lewis Carrollin alkuperäistä Alicea, Jane Austenin varhaista tuotantoa ja Mozartin musiikillista päiväkirjaa.

Jos et saa teoksia näkyviin, se voi johtua siitä, että koneellasi on popupien esto.

Teosten tutkiminen onnistuu myös ilman Shockwavea ja modeemiyhteydellä. Silloin kirjoja ei voi lehteillä, vaan ne ovat kuvina, normaaleina www-sivuina.

Myskypilviä ja poutapilviä

2007-09-13T00:39:00.000-07:00

Kukapa ei olisi kesäpäivänä köllötellyt nurmikolla ja ihastellut komeita, valkoisia pilvivuoria. Sitä voi muistella nyt, kun kohta myrskyksi yltyvä tuuli ulvoo nurkissa ja pilviä on taivaalla niin paljon, ettei niiden muotoja erota laisinkaan.

The Cloud Appreciation Societyn eli pilviseuran jäsenten mielestä elämä olisi tylsää ilman pilviä. Sivut ovat englanninkieliset, mutta pääosan sisällöstä muodostaa noin kolmen tuhannen pilvikuvan galleria, jonka selailu ei vaadi kielitaitoa. Aikaa on kyllä hyvä varata.

Ruskaretkelle

2007-09-07T05:49:00.000-07:00

Luontoon.fi on oiva apu retkeilijälle, siitä ei pääse mihinkään. Mutta monilla alueilla on myös omia, vaeltamisen, retkeilyn tai muuten vain leppoisan luonnossa liikkumisen avuksi tarkoitettuja opas- ja karttasivustoja.

Pohjois-Karjalan vaellusreittioppaassa kutsutaan aluetta vaeltajan toivemaakunnaksi. Rakennettua vaellus- ja patikointireitistöä on yli tuhat kilometriä - parin tunnin lenkeistä viikkoja kestäviin kierroksiin. Oppaassa esitellään 28 reittiä tekstein, kuvin ja kartoin. Etusivulle nostetuista kolmesta reittiesittelystä saattaa hyvinkin löytää omansa, jos ei ole vielä kohdetta valinnut.

Kainuun ulkoilukartta on laaja palvelu, josta löytyvät maakunnan retkeilyreitit, hiihtoladut, nuotiopaikat, autiotuvat, vuokrakämpät, nähtävyydet, luonnonsuojelualueet... Tietoa voi hakea esimerkiksi kunnittain, teemoittain tai karttatyypin perusteella. Aineistoa on niin paljon, että palvelu voi olla välillä hidas. Sivuilla sanotaankin, että etenkin modeemikäyttäjän on paras varata kärsivällisyyttä ja välttää ylimääräisiä klikkailuja.

Hämeen virkistysalueyhdistyksen palvelussa voi hakea maakunnan virkistysalueita, kansallispuistoja ja ulkoilureittejä. Kohteen voi valita kartalta tai valikosta. Mukana on erilaisia alueita kotoisesta Ahvenistosta tai puistomaisesta Aulangosta laajaan Liesjärven kansallispuistoon.

Jos vielä aprikoitte, että kannattaisiko sieltä sohvan nurkasta mihinkään lähteä, katsokaa, miten hyvin Tessu viihtyi Teijolla.

Miksi pakastemansikat lässähtävät sulaessaan?

2007-09-05T05:06:00.000-07:00

Askarruttaako tuo tai joku muu kiperä kysymys? Omaan nilkkaan kalahti pahasti tämä: Vieläkö kestää kauan, että ihmiset lakkaavat muuntamasta euroja markoiksi mielessään? Sen sijaan en ole ikinä tullut miettineeksi, miksi kanat hetkuttavat päätä kävellessään.

Tiede-lehden Kysy asiantuntijalta -palvelussa on yli 500 arjen mysteereitä selvittävää kysymystä ja vastausta. Lisää kysymyksiä voi lähettää, jos arkistosta ei vastausta löydy. Kiinnostavimmat lähetetään asiantuntijoille vastattaviksi ja julkaistaan sekä lehdessä että verkkosivuilla.

Hyvää ruokaa viikonlopuksi

2007-08-31T05:48:00.000-07:00

Jos perinteiset keittiön hyllyllä lojuvat tai modernisti internetissä olevat keittokirjat on koluttu läpi, kannattaa katsastaa kokkausblogit. Bloggaaminen tuntuu sujuvan mainiosti moneltakin ruokaihmiseltä - hyvät kuvat ja persoonalliset, silti havainnolliset tekstit saavat veden kielelle. Ruoanlaitosta tulee jotenkin mahdollisempaa, vai miten sen sanoisi. Tässä on muutama esimerkki (suomenkielisiä löytyy lisää Blogilistalta):
- Pastanjauhantaa -blogissa on kirjattu ja kuvattu oululaisen pariskunnan kokkauskokemuksia syksystä 2005 lähtien.
- Polkkapossua ylläpitää alan ammattilainen eli ravintolakokki. Hän höystää kokeilujaan hyvillä musiikkivinkeillä.
- Keittokomerossa asustaa Sohvi. Houkuttelevia ohjeita on kertynyt vajaan vuoden ajalta.
- Chocolate & Zucchini -blogissa nuori pariisitar, Clotilde Dusoulier kirjoittaa mukavia juttuja ruoasta ja sen liepeiltä. Reseptejä on jo hyvä kokoelma. Kieli on englanti, ranskankielistä versiota ei ikävä kyllä ole.

Kaikissa neljässä reseptit on järjestetty myös hakemistoon, mikä on oikein hyvä asia.

Lumoudu

2007-08-29T06:30:00.000-07:00

Jos olet levoton ja päiväsi on täynnä sälää, lumoutuminen lepuuttaa. Kanadalaisen Gregory Colbertin valokuvat ovat pääosassa runollisessa Ashes and Snow -teoksessa. Siinä ihmiset ja eläimet elävät sopusoinnussa ajattomassa maisemassa. Sivusto on parhaimmillaan silloin, kun käytössäsi on Flash 8, nopea tietokone ja laajakaista. Jos niitä ei ole, voit silti nauttia kuvista.

Aloitetaan musiikilla

2007-08-24T03:45:00.001-07:00

Kesän aikana on ilmoille ja kuuluville putkahtanut monta kiinnostavaa musiikillista nettipaikkaa.

Fono.fi on erityisesti kirjastokäyttöön muokattu versio Yleisradion äänilevystön äänitetietokannasta. Se sisältää tietoja äänilevystöön vuoden 1974 jälkeen hankituista äänitteistä ja osin sitä vanhemmistakin. Hakea voi kappaleen nimellä, tekijällä ja aiheella (hae vaikka Helsinki- tai Aulanko-aiheisia lauluja).

Kansanmusiikki.fi on vasta avattu portaali, jonka tavoitteena on kerätä yhteen paikkaan kaikki alan tieto Suomessa. Tavoite on kova, mutta hyvä. Nyt mukana on jo mm. parinsadan esiintyjän ja muun toimijan esittelyt. Jos sinä tai poppoosi puututte, voitte lähettää esittelynne sivuilla olevalla lomakkeella. Portaalista vastaa Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskus, järjestö, joka tunnettiin aikaisemmin nimellä Kansanmusiikin keskusliitto.

Juilliardin musiikkioppilaitos omistaa hienon kokoelman musiikkikäsikirjoituksia, luonnoksia, ensipainoksia ja muuta korvaamatonta aineistoa. Säveltäjiä ovat mm. Bach, Beethoven, Aaron Copeland, Ravel ja Offenbach. Suurin osa käsikirjoituksista on digitoitu ja saatu näin kaikkien ulottuville. Vakava asia on puettu mukavan yksinkertaiseen asuun. Valitse vain säveltäjä ja haluamasi teos ja ala tutkia! Sivut vaativat toimiakseen flash-ohjelman.

W.W.Nortonin julkaisema taidemusiikin opiskeluaineisto Enjoyment of Music on hyödyllinen ja opettavainen sivusto kaikin puolin, mutta tällainen höperö musiikinharrastaja nautti erityisesti sen jukeboksista. Sivuja tutkiessani ehdin kuulla musiikkinäytteitä satojen vuosien ajalta. Niistä innostuneena kipaisin musiikkiosastollemme nappaamaan kotiviemisiksi brandenburgilaisia konserttoja. Innostukaa ja kipaiskaa tekin!