Tuomas Ragvaldinpojan operaatio

Tuomas Ragvaldinpoika syntyi vuonna 1724 Tyrväällä. Hänellä oli syntyessään huuli- ja kitalakihalkio, joka teki hänen puheestaan epäselvää ja kasvoistaan rujot.

Tuomas oli kuitenkin rohkea mies: hän lähti 1760-luvulla korjauttamaan leikkauksella vammaansa. Operaatio oli tuon ajan menetelmillä tuskallinen mutta ilmeisen onnistunut, sillä jonkun ajan kuluttua leikkauksesta Tuomas meni naimisiin ja perusti perheen.

Tuomas Ragvaldinpoika kirjoitti kokemuksestaan Suomen ensimmäisen maallisen arkkiveisun. Hän kuvaa siinä hyvin elävästi leikkauksen kulkua ja ilmaisee kiitollisuuttaan sekä jumalaa että välskäriä kohtaan.

Suomen kirjainstituutin virtuaalimuseossa on kiinnostava verkkonäyttely tuosta originellista talollisen pojasta ja kansanrunoilijasta. Näyttelyssä on arkkiveisun tekstin lisäksi tuokiokuva Tyrvään markkinoilta 1763, Aarne Rintalan kommentteja varhaisesta plastiikkakirurgisesta toimenpiteestä ja taustatietoa arkkiveisuista

Kasuaarin kallo

Pääkallo on mahdottoman tärkeä inhimillinen ja eläimellinen asia. Samalla se on kammottavan kammottava. Sen avulla voi pienikin ihminen säikäyttää ainakin äidin ja mummon. Se on hyvä pelote: Jos juot tätä, huonosti käy!

Symbolina pääkallo muistuttaa kuolevaisuudesta, joskus lempeästikin. Se voi myös todistaa pahoista teoista vielä aikojen päästä.

Kalifornian tiedeakatemian verkkonäyttelyssä on hyviä kuvia eri eläinlajien kalloista. Siinä myös annetaan tietoa kallojen rakenteesta ja kerrotaan niiden erityispiirteistä. Interaktiivisessa osiossa voi pyöritellä esimerkiksi sarvikuonon, kirahvin tai kasuaarin kalloa. Pyörittely vaatii QuickTimen.

Oma mielenkiintoinen osionsa on Skulls in culture, jossa on esimerkkejä siitä, miten pääkallo on ollut kuvataiteissa sekä elämän että kuoleman symboli.

Lindgren-lapsuus

Kaikilla ihmisillä pitäisi olla Lindgren-lapsuus. En tarkoita mitään idylliä, vaan elämää Astrid Lindgrenin kirjojen kanssa. Nihkeäkin päivä kääntyy voitoksi, kun aikuinen pysähtyy lukemaan lapselle ääneen tarinoita Pepistä, Melukylän lapsista, Ronjasta, Eemelistä ja muista ystävistä.

Jos Astrid Lindgren eläisi vielä, hän olisi nyt satavuotias. Ei mikään mahdoton ajatus, sillä hän eli pitkän elämän.

Suomalaisen kustantajan sivulla on hiukan tietoa kirjailijasta ja luettelo suomennetuista kirjoista.

Lapsille suunnattuun Astrid-tietokantaan on otettu mukaan Lindgrenin vähemmän tunnettuja hahmoja kuten Kalle Mestarietsivä, Hirmu-Niilo, Lotta ja Marikki. Kaikkein tutuimmat suosikit, esimerkiksi Peppi ja Eemeli, on jätetty ulkopuolelle. Tietokannasta löytyy tietoja yli 40 suomenkielisestä teoksesta.

Ruotsalaisten kustantajien julkaisemalla sivustolla on tietoa Lindgrenistä, otteita hänen kirjoistaan ja näytteitä niiden kuvituksesta. Sivut ovat ruotsiksi, englanniksi ja saksaksi.

Astrid Lindgrenin muistopalkinto on maailman suurin lasten- ja nuortenkirjallisuudelle myönnettävä palkinto. Voittajan nimi julkistetaan aina maaliskuussa Vimmerbyssä. Palkinnosta kertova sivusto on monikielinen.

Astrid Lindgrens Värld on teemapuisto Vimmerbyssä, Lindgrenin synnyinpaikkakunnalla.

Junibacken, Astrid Lindgrenin tarinoille omistettu satutalo sijaitsee Tukholmassa, Djurgårdenin saarella.

Eettisiä valintoja tekemään

Lisäys edelliseen juttuun: Suomen Kuluttajaliitto yhteistyökumppaneineen on julkaissut uuden sivuston eettisiä kysymyksiä pohtivalle kuluttajalle. Eettinen Valinta antaa yksinkertaisia ja käytännönläheisiä neuvoja erilaisiin hankintatilanteisiin. Hakutoiminnolla voi hakea artikkeleita esimerkiksi kodinkoneista tai puutarhanhoidosta. Tekijät myös toivovat kaiken kansan vinkkejä sivujen käyttäjiltä.

Jämäkästi kuluttajan asialla

Farkut ovat kulahtaneet hävettävään kuntoon, sähköhella on vanha raakki ja kirjahylly liian pieni. Hehkulamppujen tilalle pitäisi vaihtaa energiaystävälliset. Joulukin on ihan kohta. Tiedossa on siis raskaan sarjan kuluttamista.

Kuluttaminen ei ole niin yksinkertaista kuin luulisi. Kuluttajan on tehtävä valintoja. Viisas ja vastuullinen kuluttaja ottaa kantaa eettisiin kysymyksiin, kuormittaa hankinnoillaan ympäristöä mahdollisimman vähän ja onnistuu vielä tekemään ostoksen, johon on tyytyväinen. Ja osaa toimia, jos jotain menee pieleen.

Onneksi on olemassa Kuluttajavirasto ja sen verkkopalvelu.

Viraston tiedotteissa on esillä ajankohtaisia asioita, esimerkiksi: "Lentoja markkinoidaan internetissä harhaanjohtavasti" tai "Bindeez-leluhelmet pois lasten ulottuvilta". Oikealta palstalta pääsee teemakokonaisuuksiin, neuvojahakuun ja oikopolkuja pitkin keskeisiin asioihin.

Kuluttajan oikeudet on yksi palvelun keskeisistä kokonaisuuksista. Siinä käsitellään hintoja, etämyyntiä, käyttöohjeita, matkan peruuntumista, virheellistä tuotetta ja montaa muuta tavalliselle kuluttajalle tärkeää asiaa. Tyytymätön kuluttaja saa täältä myös ohjeet valituksen tekemiseen.

Eko-ostajan opas on jo klassikko. Oppaasta saa apua yhtä hyvin se sähköhellan hankkija kuin ahkera kosmetiikan kuluttajakin. Oppaan ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1993 kirjana. Nykyisin se ilmestyy vain internetissä. Opasta on toimittanut alusta alkaen Pauli Välimäki.

Kuluttaja-lehdessä on mm. testejä. Useimmat niistä aukeavat täydellisinä vain lehden tilaajille, mutta jotkut ovat vapaasti kaikkien tutkittavissa. Uusimmassa kaikille avoimessa testissä on vertailtu 48 televisiota.

Kuluttajavirasto on myös ollut mukana tekemässä kahta tietokonepeliä. Niistä vanhempi, Galaktori, on houkuttelevasti "peli elämästä, valinnoista ja armenialaisesta postipaketista". Sen jatko-osa on yli 15-vuotialle suunnattu Galactor - The Codebreakers. Koodinmurtajien aiheena on nettikuluttamisen ongelmat.

Nostalgisia matkailukuvia

Lokakuussa julkaistiin kirja, joka on täynnä nostalgiaa. Come to Finland -teokseen on kuvattu satoja suomalaisia matkailujulisteita vuosilta 1851—1965. Kirjan nettisivulta saa jonkinlaisen käsityksen siitä, kuinka taidokkaita ja elegantteja olivat julisteet, joilla matkailijoita houkuteltiin Suomeen. Ja tosiaan, nettisivu on vain maistiainen. Kirja kannattaa hankkia käsiinsä. Se on ainakin täällä Hämeenlinnan kirjastossa.

Matkailunostalgiaa on talletettu myös tälle sivustolle, jolla on pitkä nimi: Graphic Design from the 1920s and 1930s in Travel Ephemera. Tekijä on ollut kiinnostunut nimenomaan matkailuesitteistä, aikatauluista ja muista pienistä painotuotteista, ei niinkään julisteista. Esitteet ovat peräisin Euroopasta. Suomen edustajat löytyvät Nautical-osiosta. Etusivun väritys nostaa hiukset pystyyn, mutta siitä pääsee ohi klikkaamalla sopivaa linkkiä.

Ihan pakko saada uudet kengät

Hahmottelimme kenkäfriikin painajaisen: messuhalli täynnä tuhansia hurmaavia kenkäpareja - ja niistä pitäisi valita kolme. Itku siinä tulisi.

Torontossa sijaitsevan kenkämuseon sivulla on verkkonäyttely All about Shoes. Se esittelee länsimaisten kenkien historiaa ja eri etnisten ryhmien jalkineita. Nykyiset kengät näyttävät jopa valjuilta, kun niitä vertaa intiaanien mokkasiineihin tai nigerialaisiin ratsastussaappaisiin.

National Geographicin pienessä valokuvanäyttelyssä Every shoe tells a story on kenkiä laidasta laitaan: ikivanhoista sandaaleista Blahnikeihin, 1500-luvun vauvankengistä avaruussaappaisiin.

Solemates: The Century in Shoes keskittyy 1900-lukuun. Sen kenkiä voi tutkia vuosikymmenittäin. Antia täydentävät jutut Gaza Bowenin luomuksista, vaarallisista kengistä ja Ihmemaa Ozin rubiiniavokkaista.