mikä on tämä savoa muistuttava kieli
joka roikkuu
suustani
Näin kirjoittaa Kari Hotakainen runossa Klonk klonk. Kieli on Hotakaisen työväline, ja hän hallitsee sen. Suomen kielestä syntyy hänen käsittelynsä jälkeen omaperäistä kaunokirjallisuutta. Hotakainen on löytänyt ilmaisun arjelle, joka on täynnä reikiä hulvattomuuden punkea sisään. Sen kun hoksaa, moni asia lakkaa rasittamasta.
Hotakainen ei kuitenkaan ole tämän jutun pääaihe. Suomen kielestä piti kirjoittamani. Ja siitä syystä, että törmään tämän tästä sivuihin, joiden kieliasu on viimeistelemätön, pahimmillaan suorastaan alkeellinen.
Huolimatonta kieltä on raskasta lukea. Sujuva teksti on ilo ja tuo viestin perille, vaikka aihe olisi etäinenkin. Sujuvuus ei synny luonnostaan eikä heti, mutta perusasiat voi tarkistaa, vaikka lauseet vielä takkuaisivatkin.
Kielitoimisto on instanssi, joka vastaa suomen kielen huollosta. Toimiston kotisivuille on koottu ohjeita, suosituksia sekä vastauksia tavallisimpiin kielikysymyksiin. Ihmiset kysyvät usein muun muassa välimerkityksestä, ison ja pienen alkukirjaimen käytöstä ja sanojen kirjoitusasusta.
Esimerkkejä: Kielitoimiston mukaan sekä internet että Internet ovat hyväksyttäviä muotoja. Dalai-lama puolestaan on arvonimi ja kirjoitetaan sen vuoksi pienellä. Ja luepa, pitäisikö verkottua, verkkoutua, verkostua, verkkoistua vai verkostoitua!
Tähän painavaan aiheeseen onkin hyvä lopettaa poiminnat. Juttujen kirjoittaminen on ollut mukavaa ja opettavaista. Lämmin kiitos lukijoille!
maanantai 2. kesäkuuta 2008
tiistai 27. toukokuuta 2008
Hatikka
Havaitsen jättimäisen rusakon pupeltamassa naapurin pihassa. Ymmärrän rusakkoa hyvin, sillä aidan takana ruoho on oikeasti vihreämpää, paksumpaa ja pidempää kuin meillä. Ovat vielä pulassa sen kanssa.
Hatikkaan on viikon aikana kirjattu 12 rusakkohavaintoa. Voikukasta on vain yksi kirjaus, vaikka niitä on se naapurin pihakin keltaisenaan. Mutta: Kissankäpälää on nähty Savonlinnassa, orvokkeja monessa paikassa. Ahomansikka kukkii ainakin jossain päin Espoota.
Luonnontieteellisen keskusmuseon ylläpitämässä palvelussa luontoharrastaja voi pitää verkkopäiväkirjaa luontohavainnoistaan. Merkinnät tulevat kaikkien käyttäjien katsottaviksi, ellei sitä varta vasten halua estää. Tiedoista hyötyvät myös tutkijat.
Uusimmat havainnot viikon ajalta näkyvät etusivulla. Kaikista havainnoista voi hakea lajiryhmän valitsemalla ja tarkentamalla hakua esimerkiksi paikkakunnalla ja ajanjaksolla.
Hatikkaan on viikon aikana kirjattu 12 rusakkohavaintoa. Voikukasta on vain yksi kirjaus, vaikka niitä on se naapurin pihakin keltaisenaan. Mutta: Kissankäpälää on nähty Savonlinnassa, orvokkeja monessa paikassa. Ahomansikka kukkii ainakin jossain päin Espoota.
Luonnontieteellisen keskusmuseon ylläpitämässä palvelussa luontoharrastaja voi pitää verkkopäiväkirjaa luontohavainnoistaan. Merkinnät tulevat kaikkien käyttäjien katsottaviksi, ellei sitä varta vasten halua estää. Tiedoista hyötyvät myös tutkijat.
Uusimmat havainnot viikon ajalta näkyvät etusivulla. Kaikista havainnoista voi hakea lajiryhmän valitsemalla ja tarkentamalla hakua esimerkiksi paikkakunnalla ja ajanjaksolla.
perjantai 23. toukokuuta 2008
Meloen
Jenni kirjoittaa Lokikirjassa viisikkomme seikkailuista läheisillä melontavesillä niin informatiivisesti, että asiapuoleen ei ole mitään lisäämistä. Paitsi että kukalliset näppylähanskani värjääntyivät kastuessaan vihreiksi ja värjäsivät sitten vähän muutakin. Ei se mitään haitannut, kerrankos sitä naama vihreänä tullaan kotiin.
Melonta on kyllä hienoa, kaunista ja ystävällistä. Vesillä kanootissa rauhoittuu väkisinkin, kunhan pääsee ohi siksak-vaiheesta. Ja jättää kiireen ja suorituspaineet rannalle. Nuoleskelee vaan äänettömällä kulkupelillä rantakaislikkoja ja mökkirantoja ketään häiritsemättä.
Yksi kurssin opettajista huikkasi lopputohinoissa, että internetissä on hyvä Melontaopas. Siinä näytetään animaatioin ensinnäkin kaikki aloittelevalle melojalle tärkeät asiat: varusteet, kajakkiin nouseminen, melaote, eteenpäin melominen ja käännökset.
Pelastautumistaidot käydään myös läpi. Niihin kuuluvat kaatuminen ja uiminen, kajakin tyhjentäminen ja kääntäminen ja melakellukkeen avulla pelastautuminen.
Ylä- ja alatuennat ovat korjausliikkeitä, joilla estetään kajakin kaatuminen. Eskimopyörähdystä puolestaan tarvitaan, jos ja kun päätyy liian läheiseen kosketukseen veden kanssa. Nämä taidot vaativat harjoitusta eivätkä suju aloittelijalta. Mutta hyvä ne olisi osata, jos aikoo meloa tosissaan pitkää matkaa ja vaihtelevissa olosuhteissa.
Erinomaisesta oppaasta kiitämme Niko Hakkaraista. Jos ette saa sivua heti auki, älkää luovuttako. Se on joskus hiukan hidas (ja vaatii tietysti flashin).
Melonta on kyllä hienoa, kaunista ja ystävällistä. Vesillä kanootissa rauhoittuu väkisinkin, kunhan pääsee ohi siksak-vaiheesta. Ja jättää kiireen ja suorituspaineet rannalle. Nuoleskelee vaan äänettömällä kulkupelillä rantakaislikkoja ja mökkirantoja ketään häiritsemättä.
Yksi kurssin opettajista huikkasi lopputohinoissa, että internetissä on hyvä Melontaopas. Siinä näytetään animaatioin ensinnäkin kaikki aloittelevalle melojalle tärkeät asiat: varusteet, kajakkiin nouseminen, melaote, eteenpäin melominen ja käännökset.
Pelastautumistaidot käydään myös läpi. Niihin kuuluvat kaatuminen ja uiminen, kajakin tyhjentäminen ja kääntäminen ja melakellukkeen avulla pelastautuminen.
Ylä- ja alatuennat ovat korjausliikkeitä, joilla estetään kajakin kaatuminen. Eskimopyörähdystä puolestaan tarvitaan, jos ja kun päätyy liian läheiseen kosketukseen veden kanssa. Nämä taidot vaativat harjoitusta eivätkä suju aloittelijalta. Mutta hyvä ne olisi osata, jos aikoo meloa tosissaan pitkää matkaa ja vaihtelevissa olosuhteissa.
Erinomaisesta oppaasta kiitämme Niko Hakkaraista. Jos ette saa sivua heti auki, älkää luovuttako. Se on joskus hiukan hidas (ja vaatii tietysti flashin).
tiistai 20. toukokuuta 2008
Oi, kaukainen Kanada
Vaikka maailma on jollain tasolla pienentynyt, Suomesta on ihan yhtä pitkä matka Kanadaan kuin ennenkin. Jos ei olisi, tuo ihana maa ei saisi olla minulta rauhassa päivääkään.
Kanadassa on paljon jääkiekkoa, kapeita kaukaloita ja maalintekijöitä. Sitähän olemme viimeiset pari viikkoa todistaneet. A Nation's Passion -sivustolla sanotaan itse asiassa, että jääkiekko syntyi Nova Scotiassa.
Mutta on siellä valtavasti muutakin.
Pinta-alaa Kanadalla on toiseksi eniten maailmassa, eniten on Venäjällä. Järjestys on siis sama kuin kisoissa. Mutta kun maan koko pysyy vakiona (yleensä ja oletuksena) ja kisamenestys vaihtelee, kaikki johtopäätökset olisivat hätiköityjä.
Maan poikki kulkeva valtatie, Trans-Canada Highway on lähes 8000 kilometrin mittainen. Se ulottuu Brittiläisen Kolumbian Victoriasta Newfoundlandin pääkaupunkiin St. Johniin. Välille mahtuvat Calgary, Vancouver, Saskatoon, Ottawa, Montreal, Québec City ja monet muut kaupungit. Halifax jää valtatiestä syrjään, sen eteläpuolelle, mutta ei mahdottoman kauaksi.
Junallakin pääsee, totta vie, yhden valtameren rannalta toiselle, Halifaxista Vancouveriin tai Prince Rupertin kaupunkiin. Winnipegistä voi poiketa Hudsonin lahdelle Churchilliin. Via Rail Canadan sivusto on monikielinen. Valitse ensin kieli ja klikkaa sitten vaikka karttaa, niin pääset tutkimaan kiintoisia junayhteyksiä.
Lopuksi sivuan vesiliikennettä palaamalla edellisen jutun teemaan: Nova Scotian rannoilla on olosuhteiden pakosta kymmeniä ja kymmeniä majakoita, enemmän kuin missään muussa Kanadan provinssissa. Niiden säilymisen puolesta toimiva järjestö (lyhyesti NSLPS) jakaa informaatiota mahdollisille vierailijoille tai muuten aiheesta kiinnostuneille. Galleriassa on raikkaita kuvia usein valkoisista majakkarakennuksista.
Kanadassa on paljon jääkiekkoa, kapeita kaukaloita ja maalintekijöitä. Sitähän olemme viimeiset pari viikkoa todistaneet. A Nation's Passion -sivustolla sanotaan itse asiassa, että jääkiekko syntyi Nova Scotiassa.
Mutta on siellä valtavasti muutakin.
Pinta-alaa Kanadalla on toiseksi eniten maailmassa, eniten on Venäjällä. Järjestys on siis sama kuin kisoissa. Mutta kun maan koko pysyy vakiona (yleensä ja oletuksena) ja kisamenestys vaihtelee, kaikki johtopäätökset olisivat hätiköityjä.
Maan poikki kulkeva valtatie, Trans-Canada Highway on lähes 8000 kilometrin mittainen. Se ulottuu Brittiläisen Kolumbian Victoriasta Newfoundlandin pääkaupunkiin St. Johniin. Välille mahtuvat Calgary, Vancouver, Saskatoon, Ottawa, Montreal, Québec City ja monet muut kaupungit. Halifax jää valtatiestä syrjään, sen eteläpuolelle, mutta ei mahdottoman kauaksi.
Junallakin pääsee, totta vie, yhden valtameren rannalta toiselle, Halifaxista Vancouveriin tai Prince Rupertin kaupunkiin. Winnipegistä voi poiketa Hudsonin lahdelle Churchilliin. Via Rail Canadan sivusto on monikielinen. Valitse ensin kieli ja klikkaa sitten vaikka karttaa, niin pääset tutkimaan kiintoisia junayhteyksiä.
Lopuksi sivuan vesiliikennettä palaamalla edellisen jutun teemaan: Nova Scotian rannoilla on olosuhteiden pakosta kymmeniä ja kymmeniä majakoita, enemmän kuin missään muussa Kanadan provinssissa. Niiden säilymisen puolesta toimiva järjestö (lyhyesti NSLPS) jakaa informaatiota mahdollisille vierailijoille tai muuten aiheesta kiinnostuneille. Galleriassa on raikkaita kuvia usein valkoisista majakkarakennuksista.
keskiviikko 14. toukokuuta 2008
Majakkana maailmassa
Majakoihin liittyy ripaus romantiikkaa arkisenkin ihmisen mielestä. Jotain haikean hienoa on ajatuksessa jylhästä majakasta yksinäisellä kalliosaarella.
Ja ollapa majakanvartija... Voiko majakanvartija olla ilkeä ihminen? Ei voi, vaan majakanvartija on luotettava ja harvasanainen, itsekseen kun on tottunut olemaan, mutta kuitenkin lämminsydäminen - ja partasuinen.
Mutta mitä luenkaan Merenkulkulaitoksen majakkasivulta: Kaikki Suomen majakat ovat nykyisin miehittämättömiä. Viimeinen miehitetty majakka, Pohjanlahden Norrskär, tyhjeni lopullisesti 1984. Muutos on ollut iso, kun vertaa sitä 1800- ja 1900-lukujen taitteeseen, jolloin Suomen vesien majakoissa ja majakkalaivoissa oli henkilökuntaa yhteensä 261.
Väylien varsilta -julkaisussa kerrotaan muun ohella majakoiden väen elämästä. Artikkelin on kirjoittanut Seppo Laurell, ja sehän takaa laadun. Julkaisu sisältää paljon muutakin asiaa Suomen historiallisista merimerkeistä ja luotsipaikoista. Erityisesti otsikot Kummelit, Kaasat ja Pookit herättivät sisämaan kasvatissa ihmetystä ja ihastustakin. Että joku on osannut nimitykset keksiä!
Jos hurahdit, liity Suomen Majakkaseuraan! Sen jäsenet kunnostavat vanhoja majakoita ja tekevät majakkaretkiä Suomessa ja ulkomailla. Seura on myös vuokrannut Gustavsvärnin majakkasaarelta sumusireenin hoitajan talon. Siellä majakkaharrastajia tapaa kesäisin, ja heitä voi vaikkapa pyytää saarikävelyn oppaaksi.
Ja ollapa majakanvartija... Voiko majakanvartija olla ilkeä ihminen? Ei voi, vaan majakanvartija on luotettava ja harvasanainen, itsekseen kun on tottunut olemaan, mutta kuitenkin lämminsydäminen - ja partasuinen.
Mutta mitä luenkaan Merenkulkulaitoksen majakkasivulta: Kaikki Suomen majakat ovat nykyisin miehittämättömiä. Viimeinen miehitetty majakka, Pohjanlahden Norrskär, tyhjeni lopullisesti 1984. Muutos on ollut iso, kun vertaa sitä 1800- ja 1900-lukujen taitteeseen, jolloin Suomen vesien majakoissa ja majakkalaivoissa oli henkilökuntaa yhteensä 261.
Väylien varsilta -julkaisussa kerrotaan muun ohella majakoiden väen elämästä. Artikkelin on kirjoittanut Seppo Laurell, ja sehän takaa laadun. Julkaisu sisältää paljon muutakin asiaa Suomen historiallisista merimerkeistä ja luotsipaikoista. Erityisesti otsikot Kummelit, Kaasat ja Pookit herättivät sisämaan kasvatissa ihmetystä ja ihastustakin. Että joku on osannut nimitykset keksiä!
Jos hurahdit, liity Suomen Majakkaseuraan! Sen jäsenet kunnostavat vanhoja majakoita ja tekevät majakkaretkiä Suomessa ja ulkomailla. Seura on myös vuokrannut Gustavsvärnin majakkasaarelta sumusireenin hoitajan talon. Siellä majakkaharrastajia tapaa kesäisin, ja heitä voi vaikkapa pyytää saarikävelyn oppaaksi.
lauantai 10. toukokuuta 2008
Philharmonia-orkesteri
Philharmonia-orkesteri on lontoolainen huippuorkesteri, jonka seuraava ylikapellimestari on Esa-Pekka Salonen. Pelkästään se riittäisi vinkkaamisen syyksi, mutta orkesterin kotisivut ovat tutustumisen arvoiset ihan ilman kytkentääkin.
Uudet kuulijasukupolvet eivät itsestään täytä taidemusiikin saleja, vaan kilpailu on kovaa. Koulukiertueiden ja muiden suorien kontaktien lisäksi tämä orkesteri on satsannut sivujensa sisältöön kiitettävästi.
Orkesteri, sen soittimet, soittajat, johtajat ja muut jäsenet luonnollisesti esitellään. Konserteista ja muista tapahtumista tiedotetaan, lippuja voi varata ja sen sellaista, mutta erityisen mielenkiintoinen on interaktiivinen musiikkikasvatussivu The Sound Exchange.
Sivulla pääsee tutustumaan orkesterisoittimiin ja niiden soittamisen tekniikkaan myös kuva- ja ääninäytteiden avulla. Erityisiä kuunteluoppaita on laadittu orkesterin ohjelmistoon kuuluvista tai kuuluneista teoksista. Opasvalikoiman säveltäjänimiä ovat esimerkiksi Beethoven, Ravel ja Sibelius.
Orkesteri myös lähettää esittämäänsä musiikkiin liittyviä filmejä podcasteina ja ylläpitää ääninäytekirjastoa. Foorumin vilkkaimmat keskustelut käydään soittimista, musiikista ja orkesterin ohjelmistosta.
Tätä sivustoa pitää ehdottomasti tutkia paikassa, jossa voi myös kuunnella.
Uudet kuulijasukupolvet eivät itsestään täytä taidemusiikin saleja, vaan kilpailu on kovaa. Koulukiertueiden ja muiden suorien kontaktien lisäksi tämä orkesteri on satsannut sivujensa sisältöön kiitettävästi.
Orkesteri, sen soittimet, soittajat, johtajat ja muut jäsenet luonnollisesti esitellään. Konserteista ja muista tapahtumista tiedotetaan, lippuja voi varata ja sen sellaista, mutta erityisen mielenkiintoinen on interaktiivinen musiikkikasvatussivu The Sound Exchange.
Sivulla pääsee tutustumaan orkesterisoittimiin ja niiden soittamisen tekniikkaan myös kuva- ja ääninäytteiden avulla. Erityisiä kuunteluoppaita on laadittu orkesterin ohjelmistoon kuuluvista tai kuuluneista teoksista. Opasvalikoiman säveltäjänimiä ovat esimerkiksi Beethoven, Ravel ja Sibelius.
Orkesteri myös lähettää esittämäänsä musiikkiin liittyviä filmejä podcasteina ja ylläpitää ääninäytekirjastoa. Foorumin vilkkaimmat keskustelut käydään soittimista, musiikista ja orkesterin ohjelmistosta.
Tätä sivustoa pitää ehdottomasti tutkia paikassa, jossa voi myös kuunnella.
maanantai 5. toukokuuta 2008
Mukava mukula
Maa-artisokkaa on syöty Suomessa jo ennen perunaa, 1600-luvulla. Perunan tavoin maa-artisokka on kotoisin kaukaa, Pohjois-Amerikasta, jossa intiaanit käyttivät sitä ravinnokseen.
Maa-artisokan varsimukulat ovat vinkeän näköisiä ja hankalia kuorittavia, mutta maukkaita. Niistä saa erinomaista sosekeittoa. Saa niistä kamalaakin sosekeittoa, mutta niin kai melkein mistä vaan.
Diabetesta sairastaville maa-artisokkaruoat sopivat erityisesti. Sanovat, että herkkävatsaisen kannattaa totutella mukuloiden sisältämään inuliiniin vähitellen.
Maa-artisokka istutetaan maahan keväällä ja sato korjataan myöhään syksyllä. Mukulat säilyvät myös maassa talven yli. Osan sadosta voi syödä keväällä ja loput istuttaa uudestaan.
Jos maa-artisokan antaa vain olla maassa, se kuulemma leviää holtittomasti. Kasvina se on korkea, kestävä ja kauniskin kukkiessaan. Saaristossa sitä on käytetty aitana suojaamassa kasvimaata.
Maatiainen-yhdistys on valinnut maa-artisokan tämän vuoden maatiaiskasviksi. Yhdistys odottaa jäsentensä kokemuksia sen käytöstä ja viljelystä. Kannattaa vierailla yhdistyksen kotisivulla. Siellä kerrotaan muistakin perinnekasveista, maatiaisroduista ja perinnemaisemista.
Rosmariini kokkasi maa-artisokkapaistosta, bloggasi siitä ja sai kommentteja ja lisävinkkejä.
Kotimaiset kasvikset ry:n sivulla on lyhyt tietoisku maa-artisokasta ja viisi reseptiä.
Näillä pääsee jo hyvin alkuun.
Maa-artisokan varsimukulat ovat vinkeän näköisiä ja hankalia kuorittavia, mutta maukkaita. Niistä saa erinomaista sosekeittoa. Saa niistä kamalaakin sosekeittoa, mutta niin kai melkein mistä vaan.
Diabetesta sairastaville maa-artisokkaruoat sopivat erityisesti. Sanovat, että herkkävatsaisen kannattaa totutella mukuloiden sisältämään inuliiniin vähitellen.
Maa-artisokka istutetaan maahan keväällä ja sato korjataan myöhään syksyllä. Mukulat säilyvät myös maassa talven yli. Osan sadosta voi syödä keväällä ja loput istuttaa uudestaan.
Jos maa-artisokan antaa vain olla maassa, se kuulemma leviää holtittomasti. Kasvina se on korkea, kestävä ja kauniskin kukkiessaan. Saaristossa sitä on käytetty aitana suojaamassa kasvimaata.
Maatiainen-yhdistys on valinnut maa-artisokan tämän vuoden maatiaiskasviksi. Yhdistys odottaa jäsentensä kokemuksia sen käytöstä ja viljelystä. Kannattaa vierailla yhdistyksen kotisivulla. Siellä kerrotaan muistakin perinnekasveista, maatiaisroduista ja perinnemaisemista.
Rosmariini kokkasi maa-artisokkapaistosta, bloggasi siitä ja sai kommentteja ja lisävinkkejä.
Kotimaiset kasvikset ry:n sivulla on lyhyt tietoisku maa-artisokasta ja viisi reseptiä.
Näillä pääsee jo hyvin alkuun.
tiistai 29. huhtikuuta 2008
Jäätölötöttörö
Suomessa syötiin viime vuonna 70 miljoonaa litraa jäätelöä, sanovat Suomen Jäätelöteollisuus ry:n tilastot. Siitä tulee päätä kohti yli 13 litraa. On se paljon.
Jäätelöala on vaan muuttunut kummalliseksi. Tänäkin kesänä markkinoille tulee 50 uutta jäätelöksi nimitettyä herkkua. Kaikenlaisia spiraalikuvioita ja värikerroksia ja öklömakeita suklaakuorrutuksia riittää. Kuka niitä kehittelee ja ketä varten? Kuka ne syö ja mitä varten?
No, jos suussa maistuu parhaalta se 60-luvun vaniljapuikko, jossa ei ollut edes suklaata päällä, on parasta jättää jäätelöaltaat rauhaan. Ja iloita silloin, kun ruotsalaisessa marketissa käteen osuu ihan oikea vanhan ajan tikkujäätelö. Käärepaperikin oli mitä sympaattisin: siinä leijui Inger Sandbergin lastenkirjoista tuttu kummitus Laban eli Lapanen.
Mutta jäätelöteollisuus porskuttaa joidenkin tuohisuusta huolimatta sekä Suomessa että muualla Euroopassa. Jos "syötävä jää" ja sen ympärille muodostunut ala kiinnostaa, voipi käydä eurooppalaisia jäätelöyrityksiä edustavan EUROGLACES-liiton englanninkielisillä sivuilla. Siellä on alan toimijoille suunnatun informaation lisäksi myös tavallista kuluttajaa kiinnostavaa asiaa jäätelön historiasta ja valmistuksesta.
Jäätelöala on vaan muuttunut kummalliseksi. Tänäkin kesänä markkinoille tulee 50 uutta jäätelöksi nimitettyä herkkua. Kaikenlaisia spiraalikuvioita ja värikerroksia ja öklömakeita suklaakuorrutuksia riittää. Kuka niitä kehittelee ja ketä varten? Kuka ne syö ja mitä varten?
No, jos suussa maistuu parhaalta se 60-luvun vaniljapuikko, jossa ei ollut edes suklaata päällä, on parasta jättää jäätelöaltaat rauhaan. Ja iloita silloin, kun ruotsalaisessa marketissa käteen osuu ihan oikea vanhan ajan tikkujäätelö. Käärepaperikin oli mitä sympaattisin: siinä leijui Inger Sandbergin lastenkirjoista tuttu kummitus Laban eli Lapanen.
Mutta jäätelöteollisuus porskuttaa joidenkin tuohisuusta huolimatta sekä Suomessa että muualla Euroopassa. Jos "syötävä jää" ja sen ympärille muodostunut ala kiinnostaa, voipi käydä eurooppalaisia jäätelöyrityksiä edustavan EUROGLACES-liiton englanninkielisillä sivuilla. Siellä on alan toimijoille suunnatun informaation lisäksi myös tavallista kuluttajaa kiinnostavaa asiaa jäätelön historiasta ja valmistuksesta.
tiistai 15. huhtikuuta 2008
Määrittelen hömpän
Hömppä kuuluu naisille. Siis meille. Miehet saavat toki hömppää kuluttaa, mutta määrittelemään en heitä päästäisi.
Hömppä on fiktiivistä. Julkkisjuorut ja iltapäivälehtien jutut eivät täytä hömpän kriteereitä. Ne ovat jotain muuta. Ennen vanhaan maalla käytettiin usein ja osuvasti adjektiivia joutava. On olemassa sopiva substantiivikin, mutta en nyt kirjoita sitä tähän.
Olennaista on, että hömppä tekee hyvää viihdyttämällä, lämmittämällä ja rentouttamalla. Hömpän parissa päästä ei kuulu vaivalloista ratinaa ja raksutusta, vaan aivot löhöävät mukavassa asennossa ja latautuvat rauhassa seuraavaan ponnistukseen.
Hömppä on usein kirjoitettua. Itse asiassa kirjoitettua hömppää on aika paljon, mikä kirjaston kannalta on vaan hyvä asia. Mutta jotkut elokuvatkin ovat mainioita tämän lajin edustajia. Notting Hill esimerkiksi on huippuhömppää, joka kestää ainakin viisitoista katsomista.
Hömpän helmet -blogissa kirjoitetaan naisille suunnatusta viihdekirjallisuudesta. Välillä genren rajoja venytetään ohi hömpän, mutta pääasiassa siitä on kysymys. Ensimmäinen juttu ilmestyi viime vuoden kesäkuussa ja kommentteja ropisi kymmenittäin. Blogia toimittavat kirjailija Kirsti Ellilä ja Tuima, josta en kerro sen enempää. Lukijoiden omat suositukset ja arvostelut ovat tervetulleita.
Blogi toimii hyvänä foorumina sille, joka haluaa keskustella lukemastaan. Lisäksi se on erinomainen lukuvinkkiapaja. Hömpän lukijoille kun tuntuu olevan tyypillistä se, että hyvää halutaan aina vaan lisää.
Hömppä on fiktiivistä. Julkkisjuorut ja iltapäivälehtien jutut eivät täytä hömpän kriteereitä. Ne ovat jotain muuta. Ennen vanhaan maalla käytettiin usein ja osuvasti adjektiivia joutava. On olemassa sopiva substantiivikin, mutta en nyt kirjoita sitä tähän.
Olennaista on, että hömppä tekee hyvää viihdyttämällä, lämmittämällä ja rentouttamalla. Hömpän parissa päästä ei kuulu vaivalloista ratinaa ja raksutusta, vaan aivot löhöävät mukavassa asennossa ja latautuvat rauhassa seuraavaan ponnistukseen.
Hömppä on usein kirjoitettua. Itse asiassa kirjoitettua hömppää on aika paljon, mikä kirjaston kannalta on vaan hyvä asia. Mutta jotkut elokuvatkin ovat mainioita tämän lajin edustajia. Notting Hill esimerkiksi on huippuhömppää, joka kestää ainakin viisitoista katsomista.
Hömpän helmet -blogissa kirjoitetaan naisille suunnatusta viihdekirjallisuudesta. Välillä genren rajoja venytetään ohi hömpän, mutta pääasiassa siitä on kysymys. Ensimmäinen juttu ilmestyi viime vuoden kesäkuussa ja kommentteja ropisi kymmenittäin. Blogia toimittavat kirjailija Kirsti Ellilä ja Tuima, josta en kerro sen enempää. Lukijoiden omat suositukset ja arvostelut ovat tervetulleita.
Blogi toimii hyvänä foorumina sille, joka haluaa keskustella lukemastaan. Lisäksi se on erinomainen lukuvinkkiapaja. Hömpän lukijoille kun tuntuu olevan tyypillistä se, että hyvää halutaan aina vaan lisää.
torstai 10. huhtikuuta 2008
Uutta ja vanhaa lasia
Lasi on kaunis materiaali. Värillisenä se on erityisen upeaa. Värillisenä, jalallisena ja täytenä se on parasta ikinä.
Ääliöt rikkovat lasia huvikseen ja mihin sattuu, fiksut eivät. Kaikkein lahjakkaimmat tekevät vanhasta lasista jotain uutta, ihan taidettakin.
Suomen keräyslasiyhdistyksen etusivulla sanotaan, että yhteisön "tarkoituksena on lasin kierrätystä ja uusiokäyttöä sekä pyrkiä vähentämään lasijätteen syntyä".
Lasinkierrätyksellä on Suomessa kolmikymmenvuotinen historia. Toiminta alkoi Riihimäellä, jossa sitä olivat käynnistämässä kaupunki, Riihimäen Lasi Oy ja paikallinen jätehuoltoyritys.
Kaikki lasi ei ole kierrätykseen sopivaa, mutta ne tavallisimmat eli lasipurkit, lasipullot ja juomalasit voi huoletta kiikuttaa keräyspisteeseen. Osa pulloista on rahanarvoista tavaraa, ja ne käytetään ja täytetään uudelleen juomatehtaissa. Muusta keräyslasista tehdään pakkauslasia ja lasivillaa.
Yhdistyksen kotisivulla on hyvän asiasisällön lisäksi raikas ulkoasu. Värillistä lasia on käytetty kuvituksena vähäeleisen tyylikkäästi.
Evolum Oy on muotoilija Jukka Isotalon yritys, jossa pullo saa uuden hengen. Isotalo käyttää työssään ulkomaisia lasipulloja, jotka eivät kelpaa uudelleentäytettäviksi. Ekologisesti ajatteleva muotoilija kuskaa materiaalinsa ravintoloista ja Alkosta verstaalleen Pyrkijä-nimisellä tavarankuljetuspyörällä.
Tyhjennetty viinipullo saattaa palata samaan pöytään tyylikkäänä lasina tai tuikkulyhtynä.
Ääliöt rikkovat lasia huvikseen ja mihin sattuu, fiksut eivät. Kaikkein lahjakkaimmat tekevät vanhasta lasista jotain uutta, ihan taidettakin.
Suomen keräyslasiyhdistyksen etusivulla sanotaan, että yhteisön "tarkoituksena on lasin kierrätystä ja uusiokäyttöä sekä pyrkiä vähentämään lasijätteen syntyä".
Lasinkierrätyksellä on Suomessa kolmikymmenvuotinen historia. Toiminta alkoi Riihimäellä, jossa sitä olivat käynnistämässä kaupunki, Riihimäen Lasi Oy ja paikallinen jätehuoltoyritys.
Kaikki lasi ei ole kierrätykseen sopivaa, mutta ne tavallisimmat eli lasipurkit, lasipullot ja juomalasit voi huoletta kiikuttaa keräyspisteeseen. Osa pulloista on rahanarvoista tavaraa, ja ne käytetään ja täytetään uudelleen juomatehtaissa. Muusta keräyslasista tehdään pakkauslasia ja lasivillaa.
Yhdistyksen kotisivulla on hyvän asiasisällön lisäksi raikas ulkoasu. Värillistä lasia on käytetty kuvituksena vähäeleisen tyylikkäästi.
Evolum Oy on muotoilija Jukka Isotalon yritys, jossa pullo saa uuden hengen. Isotalo käyttää työssään ulkomaisia lasipulloja, jotka eivät kelpaa uudelleentäytettäviksi. Ekologisesti ajatteleva muotoilija kuskaa materiaalinsa ravintoloista ja Alkosta verstaalleen Pyrkijä-nimisellä tavarankuljetuspyörällä.
Tyhjennetty viinipullo saattaa palata samaan pöytään tyylikkäänä lasina tai tuikkulyhtynä.
maanantai 7. huhtikuuta 2008
Elokuvan ääni
Paikkasin yhden aukon katsomalla Michael Mannin rikoselokuvan Heat. Miten lie jäänytkään väliin? Pitkän pitkä filmi puudutti takamuksen mutta mieli pysyi virkeänä.
Korvat heräsivät viimeistään pankkiryöstön jälkeisessä suuressa ampumiskohtauksessa. En onneksi tiedä, miltä oikea tulitaistelu kuulostaa lähietäisyydeltä, mutta tämä kuulosti kovalta ja pahalta.
Avasin toiveikkaasti FilmSound-sivuston. Jospa sen artikkeleissa olisi kirjoitus aiheesta. En tällä katsomisella etsimääni löytänyt, mutta eipä se haitannut, kun kaikkea muuta oli tarjolla ylenpalttisesti.
FilmSoundin tekijä on ruotsalainen media-alan opettaja ja elokuvan harrastaja Sven E. Carlsson. Elokuvan äänisuunnittelulle ja ääniteorialle omistettu sivusto on runsas. Se sisältää aineistoa yksittäisten elokuvien äänestä, teoreettisia artikkeleita, sanastoja, elokuvan äänen historiaa ja paljon muuta.
Korvat heräsivät viimeistään pankkiryöstön jälkeisessä suuressa ampumiskohtauksessa. En onneksi tiedä, miltä oikea tulitaistelu kuulostaa lähietäisyydeltä, mutta tämä kuulosti kovalta ja pahalta.
Avasin toiveikkaasti FilmSound-sivuston. Jospa sen artikkeleissa olisi kirjoitus aiheesta. En tällä katsomisella etsimääni löytänyt, mutta eipä se haitannut, kun kaikkea muuta oli tarjolla ylenpalttisesti.
FilmSoundin tekijä on ruotsalainen media-alan opettaja ja elokuvan harrastaja Sven E. Carlsson. Elokuvan äänisuunnittelulle ja ääniteorialle omistettu sivusto on runsas. Se sisältää aineistoa yksittäisten elokuvien äänestä, teoreettisia artikkeleita, sanastoja, elokuvan äänen historiaa ja paljon muuta.
tiistai 1. huhtikuuta 2008
Enemmän kuin päivä Tampereella
Tampereen Pispalaa alettiin rakentaa vauhdilla 1900-luvun alussa, kun maalta tehtaisiin töihin tullut väki tarvitsi lisää asuntoja. Tonttimaa oli halpaa harjulla ja sen rinteillä. Rakentaakin sai vapaammin kuin keskustassa. Työläisperheet saivat oman asunnon, usein pienen, mutta kuitenkin oman.
Pispalalla on ollut vahva "punaisen" työläiskaupunginosan leima. Punainen Pispala -sivusto selvittää, mihin leima perustuu. 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta aloitetaan ja siitä edetään 1950-luvulle saakka.
Poliittisesta aktiivisuudesta ja sen suunnasta kertovat työväenyhdistyksen toiminta, "punasen kaartin" perustaminen 1910-luvulla, työväen omat urheiluseurat kansalaissodan jälkeisellä vuosikymmenellä sekä kansandemokraattien ja sosiaalidemokraattien toiminnan vilkastuminen 1930-luvun laman jälkeen.
Lähes sadan vuoden vaalitulokset esitetään havainnollisena graafina: punainen ja sininen viiva risteävät 1980-luvulla ja vaihtavat paikkaa.
Myös elokuvaohjaaja Katariina Lillqvist muistelee punaisia juuriaan Pispalassa. Sukulaisten tarinat jäivät lapsen mieleen ja näkyvät nyt aikuisen ohjaajan töissä.
Ensi sunnuntaina Tampereella ollaan taas aktiivisia. Liikkeellä on iso joukko yhteisöjä, järjestöjä, yrityksiä ja yksityishenkilöitä, jotka yhdessä tekevät Päivä Tampereella 1918 -tapahtuman.
Päivä alkaa historiallisella kulkueella, jossa ovat mukana kansalaissodan kaikki osapuolet.
Jokainen kulkueeseen osallistuva on saanut roolin, jonka taustalla on oikeasti elänyt henkilö.
Tapahtuman blogiin kootaan muistoja vuoden 1918 tapahtumista. Luettavissa on nyt viisi tarinaa. Toivottavasti niitä saadaan lisää.
Pispalalla on ollut vahva "punaisen" työläiskaupunginosan leima. Punainen Pispala -sivusto selvittää, mihin leima perustuu. 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta aloitetaan ja siitä edetään 1950-luvulle saakka.
Poliittisesta aktiivisuudesta ja sen suunnasta kertovat työväenyhdistyksen toiminta, "punasen kaartin" perustaminen 1910-luvulla, työväen omat urheiluseurat kansalaissodan jälkeisellä vuosikymmenellä sekä kansandemokraattien ja sosiaalidemokraattien toiminnan vilkastuminen 1930-luvun laman jälkeen.
Lähes sadan vuoden vaalitulokset esitetään havainnollisena graafina: punainen ja sininen viiva risteävät 1980-luvulla ja vaihtavat paikkaa.
Myös elokuvaohjaaja Katariina Lillqvist muistelee punaisia juuriaan Pispalassa. Sukulaisten tarinat jäivät lapsen mieleen ja näkyvät nyt aikuisen ohjaajan töissä.
Ensi sunnuntaina Tampereella ollaan taas aktiivisia. Liikkeellä on iso joukko yhteisöjä, järjestöjä, yrityksiä ja yksityishenkilöitä, jotka yhdessä tekevät Päivä Tampereella 1918 -tapahtuman.
Päivä alkaa historiallisella kulkueella, jossa ovat mukana kansalaissodan kaikki osapuolet.
Jokainen kulkueeseen osallistuva on saanut roolin, jonka taustalla on oikeasti elänyt henkilö.
Tapahtuman blogiin kootaan muistoja vuoden 1918 tapahtumista. Luettavissa on nyt viisi tarinaa. Toivottavasti niitä saadaan lisää.
perjantai 28. maaliskuuta 2008
Parkour
Yhtenä kesäiltana joukko ihania nuoria miehiä parveili kirjaston autotallin edessä. Vuorotellen he ylittivät kaiteen, laskeutuivat luiskalle ja kiipesivät taas ylös, monta kertaa, tekniikkaa vaihdellen. Ja tämä kaikki tehtiin ilmiselvästi selvinpäin.
Hiukan minua mietitytti. Jälkeenpäin keksin, että pojat harjoittelivat parkouria, lajia, johon olin tutustunut ainoastaan virtuaalisesti.
Parkourista on hyvä selvitys Suomen parkour-yhdistyksen kotisivulla. Lajista saa oikein sympaattisen kuvan: Tavoitteena on liikkua sulavasti ja innovatiivisesti jokapäiväisessä ympäristössämme. Kaupunki nähdään leikkikenttänä ja seinille saa kiipeillä. Kalliita varusteita ei tarvita, vaan hyvät kengät ja väljät, joustavat vaatteet riittävät.
Yhdistyksen sivuilla on myös tekniikkatutoriaaleja, mutta niiden katsomiseen vaaditaan rekisteröityminen.
Sébastien Foucanin tekniikkavideoita voi katsoa ja ihailla vapaasti. Foucan on yksi lajin perustajista. Hän esittelee taitojaan mm. viimeisimmän Bond-elokuvan, Casino Royalen alussa.
David Belle kuului myös niihin Pariisin esikaupunkilaisnuoriin, jotka alkoivat kehittää omanlaistaan tapaa liikkua. Hänen kotisivunsa ovat tyylikkäät, mutta hiukan raskaat.
Kieli on ranska. Jos sitä ei osaa, voi katsella huimaavia kuvia.
Parkourista voi sanoa, että se sopii monille, mutta ei suju kaikilta. Jos pelkkä mestareiden temppujen katsominen sieppaa mahasta, kannattaa aloitella matalalta - oman kuistin kaiteen ylittäminen voisi olla tavoite jäykkäkinttuiselle.
Hiukan minua mietitytti. Jälkeenpäin keksin, että pojat harjoittelivat parkouria, lajia, johon olin tutustunut ainoastaan virtuaalisesti.
Parkourista on hyvä selvitys Suomen parkour-yhdistyksen kotisivulla. Lajista saa oikein sympaattisen kuvan: Tavoitteena on liikkua sulavasti ja innovatiivisesti jokapäiväisessä ympäristössämme. Kaupunki nähdään leikkikenttänä ja seinille saa kiipeillä. Kalliita varusteita ei tarvita, vaan hyvät kengät ja väljät, joustavat vaatteet riittävät.
Yhdistyksen sivuilla on myös tekniikkatutoriaaleja, mutta niiden katsomiseen vaaditaan rekisteröityminen.
Sébastien Foucanin tekniikkavideoita voi katsoa ja ihailla vapaasti. Foucan on yksi lajin perustajista. Hän esittelee taitojaan mm. viimeisimmän Bond-elokuvan, Casino Royalen alussa.
David Belle kuului myös niihin Pariisin esikaupunkilaisnuoriin, jotka alkoivat kehittää omanlaistaan tapaa liikkua. Hänen kotisivunsa ovat tyylikkäät, mutta hiukan raskaat.
Kieli on ranska. Jos sitä ei osaa, voi katsella huimaavia kuvia.
Parkourista voi sanoa, että se sopii monille, mutta ei suju kaikilta. Jos pelkkä mestareiden temppujen katsominen sieppaa mahasta, kannattaa aloitella matalalta - oman kuistin kaiteen ylittäminen voisi olla tavoite jäykkäkinttuiselle.
torstai 20. maaliskuuta 2008
Pääsiäinen menee näin
Joku tuossa tunnusti, että pääsiäisen tapahtumien kulku ei ole ihan tarkassa muistissa: milloin oli viimeinen ehtoollinen, mitä tapahtui pääsiäisen pyhinä tai miksi trullit liikkuvat lauantaina?
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tietopaketti vastaa näihin kysymyksiin ja kertoo muutakin pääsiäisen uskonnollisista ja maallisista traditioista.
Ortodoksi.netissä voi perehtyä ortodoksien pääsiäiseen ja nimenomaan koko pääsiäisen aikaan, ei pelkästään kevään neljään päivään.
Nicehousen keittiössä on artikkeli pääsiäisestä ja elegantti juhlamenu ohjeineen.
Hyvää pääsiäistä kaikille!
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tietopaketti vastaa näihin kysymyksiin ja kertoo muutakin pääsiäisen uskonnollisista ja maallisista traditioista.
Ortodoksi.netissä voi perehtyä ortodoksien pääsiäiseen ja nimenomaan koko pääsiäisen aikaan, ei pelkästään kevään neljään päivään.
Nicehousen keittiössä on artikkeli pääsiäisestä ja elegantti juhlamenu ohjeineen.
Hyvää pääsiäistä kaikille!
tiistai 18. maaliskuuta 2008
Oliko se murmeli?
Nyt hermostuttaa. Hukkasin hauskan eläimen. En muista enää, minkä reitin varrella se killitteli. Utelias mokoma oli ja vähän paksu. Ei auta muu kuin tallustaa läpi kaikki 150 kävelyreittiä ja toivoa, että se murmeli tai mikä lie löytyy uudestaan.
Jos olisin lähdössä Espanjan Andalusiaan, Aragoniin tai Valenciaan, tutkisin tarkkaan Pasi Reinin ja Paula Revon kävelyreittisivuston. Sen nimi (TopWalks) kuulostaa matkatoimistolta, mutta siitä ei kuitenkaan ole kysymys.
Pariskunta on retkeillyt Espanjan vuoristoreiteillä, kirjannut ajo-ohjeet ja reittien kulut ja liittänyt mukaan kartat ja runsaasti valokuvia. Reittitaulukkoon on merkitty vaikeusasteet.
Ylimääräisenä herkkuna tarjotaan kasvikuvasto, jossa voi ihailla Espanjan kasveja järjestettyinä sekä värin mukaan että heimoittain.
Jos olisin lähdössä Espanjan Andalusiaan, Aragoniin tai Valenciaan, tutkisin tarkkaan Pasi Reinin ja Paula Revon kävelyreittisivuston. Sen nimi (TopWalks) kuulostaa matkatoimistolta, mutta siitä ei kuitenkaan ole kysymys.
Pariskunta on retkeillyt Espanjan vuoristoreiteillä, kirjannut ajo-ohjeet ja reittien kulut ja liittänyt mukaan kartat ja runsaasti valokuvia. Reittitaulukkoon on merkitty vaikeusasteet.
Ylimääräisenä herkkuna tarjotaan kasvikuvasto, jossa voi ihailla Espanjan kasveja järjestettyinä sekä värin mukaan että heimoittain.
perjantai 14. maaliskuuta 2008
Kaunis kuin mikä
Lumileopardi on salaperäinen, kaunis kissaeläin, joka ei osaa karjua.
Ikävä kyllä tämä korkealla elävä kaunotar kuuluu maailman uhanalaisimpien eläinten joukkoon.
Suomen WWF:n sivuilla on tietoa vuorien kuningattaresta ja sen tilanteesta ja suojelutyöstä. Katso myös kuvat.
Snow Leopard Trust toimii suojellakseen lumileopardia ja sen asuinaluetta Keski-Aasiassa. Sivuilla on runsaasti faktoja sekä kuvia lumileopardista ja Keski-Aasian maisemista.
Lumileopardi on muuten Korkeasaaren vaakunaeläin.
Ikävä kyllä tämä korkealla elävä kaunotar kuuluu maailman uhanalaisimpien eläinten joukkoon.
Suomen WWF:n sivuilla on tietoa vuorien kuningattaresta ja sen tilanteesta ja suojelutyöstä. Katso myös kuvat.
Snow Leopard Trust toimii suojellakseen lumileopardia ja sen asuinaluetta Keski-Aasiassa. Sivuilla on runsaasti faktoja sekä kuvia lumileopardista ja Keski-Aasian maisemista.
Lumileopardi on muuten Korkeasaaren vaakunaeläin.
maanantai 10. maaliskuuta 2008
Terveisiä sairastuvalta
Viime aikoina, sattuneesta syystä, ajatukseni ovat askarrelleet sairaus- ja terveysasioissa. Vieraita ne eivät olleet toki ennenkään. Työkseen internetissä pyörivä ei voi näiltä aiheilta välttyä.
Eikä siinä mitään, internet on erinomainen tiedonvälityspaikka ja tietolähde ammattilaisille, sairaille ja sairastuneiden omaisille. Vakavissa tapauksissa oikeaan aikaan saatu asiallinen tieto lievittää hätää ja auttaa sopeutumaan, pienistä vaivoista saattaa neuvojen avulla tervehtyä ilman lääkärissä käyntiä.
Asiallisen informaation ja vertaistuen lisäksi internetissä on sitä kehnoakin tavaraa. Luulotaudin ruokkiminen on helppoa, hoitaminen vaikeaa. Jos informaatiotulva hämmentää yleisesti, kyllä se onnistuu sen tekemään tälläkin alueella.
Koska Google on hyvä, muttei välttämättä paras lähestymistapa tässä kohdassa, kokosin vinkiksi muutaman suomenkielisen, maallikoille tarkoitetun sivuston.
Terveyskirjastossa on monipuolisesti terveyden ja sairauksien hoitoon liittyvää aineistoa, mm. lääkärikirja, Käypä hoito -suositusten potilasversiot, erilaisia oppaita, lääketietoa sekä artikkeleita erityisaiheista. Palvelun asiasisällöstä vastaavat Suomalainen Lääkäriseura Duodecim sekä Kustannus Oy Duodecim.
Tohtori.fi:ssä, suositussa terveysalan portaalissa on tuhansia sivuja tekstiä ja kuvia. Eri terveys- ja sairausaiheisiin keskittyneitä klinikoita on 17. Portaali sisältää myös lääkärikirjan, lääketieteen sanaston, itsehoitoapteekin sekä luvut rasvahapoista ja ravintolisistä.
Rokote.fi-palvelussa on kolme rokotusopasta: yksi lapsille, yksi nuorille ja aikuisille, yksi matkaajille. Lasten rokoteoppaassa kerrotaan, mitä sairauksia vastaa rokotetaan ja miksi sekä milloin rokotetaan, jos seurataan yleistä rokotusohjelmaa. Matkaajan oppaassa on rokotussuositukset maittain sekä rokotusasemahaku.
Reumaliiton laatimassa Reuma-aapisessa on tietoa ja ohjeita reumaa sairastaville: reumataudit, reumalääkkeet, leikkaukset, sosiaaliturva ja sanakirja. Ohjeet on pääosin suunnattu tulehduksellista reumaa sairastaville. Osa on ensitietoa, osa soveltuu pidempään sairastaneille.
Syöpäjärjestöjen tietosivusto perehdyttää syövän oireisiin, eri syöpälajeihin ja syövän hoitoon.
Allergia- ja astmaliiton allergiatietopaketin aiheita ovat allergiakodin sisustus ja siivous, allerginen nuha, anafylaksia, astma, atopia, lasten ruoka-allergia, ruokayliherkkyys, kosmetiikka-allergia, sisäilma- ja homeongelmat.
Myös Diabetesliiton sivustolla on hyödyllistä ja käytännönläheistä informaatiota yhdestä kansantaudistamme.
Migreeni saattaa pakottaa uhrinsa petiin moneksi päiväksi, jännityspäänsärky taas on monelle alituinen riesa. Suomen Migreeniyhdistys kertoo sivuillaan erilaisista päänsäryistä.
Gastrolabin kotisivu ei tosiaankaan hivele silmää, mutta tietoa erilaisista ruoansulatuselimistön sairauksista ja vaivoista riittää.
Perinnöllisyysklinikan tietolehtiset ovat maallikoille tarkoitettuja tietopaketteja harvinaisista perinnöllisistä sairauksista. Noin kolmenkymmenen sairauden joukossa ovat mm. Aarskog-oireyhtymä, CADASIL-tauti, Haurashermo-oireyhtymä, Huntingtonin tauti ja neurofibromatoosi.
Tässä oli tosiaan vain muutama näyte, lisää linkkejä on Makupalojen sairaus- ja terveysosastoilla.
Eikä siinä mitään, internet on erinomainen tiedonvälityspaikka ja tietolähde ammattilaisille, sairaille ja sairastuneiden omaisille. Vakavissa tapauksissa oikeaan aikaan saatu asiallinen tieto lievittää hätää ja auttaa sopeutumaan, pienistä vaivoista saattaa neuvojen avulla tervehtyä ilman lääkärissä käyntiä.
Asiallisen informaation ja vertaistuen lisäksi internetissä on sitä kehnoakin tavaraa. Luulotaudin ruokkiminen on helppoa, hoitaminen vaikeaa. Jos informaatiotulva hämmentää yleisesti, kyllä se onnistuu sen tekemään tälläkin alueella.
Koska Google on hyvä, muttei välttämättä paras lähestymistapa tässä kohdassa, kokosin vinkiksi muutaman suomenkielisen, maallikoille tarkoitetun sivuston.
Terveyskirjastossa on monipuolisesti terveyden ja sairauksien hoitoon liittyvää aineistoa, mm. lääkärikirja, Käypä hoito -suositusten potilasversiot, erilaisia oppaita, lääketietoa sekä artikkeleita erityisaiheista. Palvelun asiasisällöstä vastaavat Suomalainen Lääkäriseura Duodecim sekä Kustannus Oy Duodecim.
Tohtori.fi:ssä, suositussa terveysalan portaalissa on tuhansia sivuja tekstiä ja kuvia. Eri terveys- ja sairausaiheisiin keskittyneitä klinikoita on 17. Portaali sisältää myös lääkärikirjan, lääketieteen sanaston, itsehoitoapteekin sekä luvut rasvahapoista ja ravintolisistä.
Rokote.fi-palvelussa on kolme rokotusopasta: yksi lapsille, yksi nuorille ja aikuisille, yksi matkaajille. Lasten rokoteoppaassa kerrotaan, mitä sairauksia vastaa rokotetaan ja miksi sekä milloin rokotetaan, jos seurataan yleistä rokotusohjelmaa. Matkaajan oppaassa on rokotussuositukset maittain sekä rokotusasemahaku.
Reumaliiton laatimassa Reuma-aapisessa on tietoa ja ohjeita reumaa sairastaville: reumataudit, reumalääkkeet, leikkaukset, sosiaaliturva ja sanakirja. Ohjeet on pääosin suunnattu tulehduksellista reumaa sairastaville. Osa on ensitietoa, osa soveltuu pidempään sairastaneille.
Syöpäjärjestöjen tietosivusto perehdyttää syövän oireisiin, eri syöpälajeihin ja syövän hoitoon.
Allergia- ja astmaliiton allergiatietopaketin aiheita ovat allergiakodin sisustus ja siivous, allerginen nuha, anafylaksia, astma, atopia, lasten ruoka-allergia, ruokayliherkkyys, kosmetiikka-allergia, sisäilma- ja homeongelmat.
Myös Diabetesliiton sivustolla on hyödyllistä ja käytännönläheistä informaatiota yhdestä kansantaudistamme.
Migreeni saattaa pakottaa uhrinsa petiin moneksi päiväksi, jännityspäänsärky taas on monelle alituinen riesa. Suomen Migreeniyhdistys kertoo sivuillaan erilaisista päänsäryistä.
Gastrolabin kotisivu ei tosiaankaan hivele silmää, mutta tietoa erilaisista ruoansulatuselimistön sairauksista ja vaivoista riittää.
Perinnöllisyysklinikan tietolehtiset ovat maallikoille tarkoitettuja tietopaketteja harvinaisista perinnöllisistä sairauksista. Noin kolmenkymmenen sairauden joukossa ovat mm. Aarskog-oireyhtymä, CADASIL-tauti, Haurashermo-oireyhtymä, Huntingtonin tauti ja neurofibromatoosi.
Tässä oli tosiaan vain muutama näyte, lisää linkkejä on Makupalojen sairaus- ja terveysosastoilla.
keskiviikko 27. helmikuuta 2008
Sinnikkyys
Frank Hurley palkattiin kuvaajaksi Etelämantereelle suuntautuneelle tutkimusretkelle, jota johti Ernest Shackleton. Retkisuunnitelmat muuttuivat ratkaisevasti, kun retkikuntaa kuljettanut Endurance-alus juuttui jäihin, ajelehti kuukausikaupalla ja lopulta upposi. Hurley talletti kuviinsa laivan ja miesten tarinan ja huikean jäämaiseman.
The Endurance -verkkonäyttely muodostuu Hurleyn valokuvista ja hänen päiväkirjamerkintöihinsä pohjautuvasta tekstistä.
The Endurance -verkkonäyttely muodostuu Hurleyn valokuvista ja hänen päiväkirjamerkintöihinsä pohjautuvasta tekstistä.
torstai 21. helmikuuta 2008
Tämän päivän iloisin löytö
Brooklyniläinen kuvittaja ja suunnittelija Julia Rothman tykkää kauniista ja persoonallisesti kuvitetuista kirjoista. Onneksi hän myös esittelee niitä blogissaan Book By Its Cover.
Valloittavimmat kirjayksilöt löytyvät blogin lastenkirjaosastolta, mutta eivät muutkaan paljon kalpene.
Valloittavimmat kirjayksilöt löytyvät blogin lastenkirjaosastolta, mutta eivät muutkaan paljon kalpene.
maanantai 18. helmikuuta 2008
Kääk ja Kvaak!
Sarjakuvalla menee hyvin. Jos myyntilukuja ajatellaan, suomalaisista sarjakuvista paras vauhti on Juban Viivillä ja Wagnerilla ja Milla Palojoen Kiroilevalla siilillä. Käännössarjakuvista mangalla on iso yleisö, mutta Aku Ankka peittoaa vielä muut kevyesti.
Sarjakuvan tekijöitä ja harrastajia on paljon ja he ovat aktiivisia myös internetissä.
Suomen sarjakuvaseura on alan kattojärjestö, joka vapaaehtoisvoimin järjestää Helsingin sarjakuvafestivaalit, julkaisee Sarjainfo-lehteä ja myöntää joka vuosi Puupäähattu-palkinnon. Seuran oma sarjakuvakokoelma sijaitsee Taideteollisen korkeakoulun kirjastossa. Sivuilla on informaatiota kaikesta tästä. Lisäksi niillä on tekijämatrikkeli ja sarjakuvantutkimukseen liittyviä julkaisuja.
Sarjakuvaportaali Kvaak.fi on ollut ilahduttava tapaus alusta (toukokuusta 2003) asti. Se pitää lukijansa hyvin ajan tasalla suomalaisen sarjakuvamaiseman tapahtumista ja uusista julkaisuista - unohtamatta maailman uutisia. Keskustelu on vilkasta. Galleriaan voivat lähettää töitään arvioitavaksi sekä aloittelijat että ammattilaiset. Arkistossa on artikkeleita, henkilökuvia, matkaraportteja sun muuta. Linkkikokoelmakin on hyvä.
Katuojassa kirjoittavat sarjakuva-arvioita, -kolumneja ja artikkeleita Otto Sinisalo ja Rami Rautkorpi. Vuodesta 2002 toimineen sivuston arkisto on ehtinyt kasvaa mittavaksi kirjoituskokoelmaksi.
Sarjakuva on saanut oman Finlandia-palkintonsa. Se myönnetään ensimmäisen kerran huhtikuussa Tampere Kuplii -tapahtumassa. Ehdokkaaksi voi esittää omakustannetta tai kustantajan kautta julkaistua suomen- tai ruotsinkielistä albumia.
Sarjakuvantekijäksi voi nykyisin opiskella Suomessakin: Limingan taidekoulun seuraava sarjakuvalinja aloittaa elokuussa 2008.
Aikaisemmin mainittu siili kiroilee myös netissä. "Uuremmat" ja kuukauden sarjis aukeavat vain rekisteröityneille. Siilin äidin, Milla Palojoen sarjisblogi En mä vaan osaa! on ainakin lievästi omaelämällinen.
Jii Roikosen luomus, Jasso-kissa yliaktiivisen häntänsä kanssa on myös hurmaava. Sivulla on sarjakuvien lisäksi Jiin esittely, sörsseleitä, huutisia ja tietoa Jasso-glubista.
Lisää suomalaisia verkkosarjakuvia löytyy esimerkiksi Makupalojen linkeistä.
Miksi kirjoitin jutun sarjakuvasta just tänään? Syy on yksinkertainen: luin sarjakuva-albumin, joka tosiaan kolahti. Juan Díaz Canalesin ja Juanjo Guarnidon Blacksad-sarjan aloittava Kissa varjoisilta kujilta on loistava. Samaa mieltä on Kvaakin arvostelija Veli Loponen ja varmasti moni muukin. Seuraava tarina yksityisetsivä John Blacksadin vaiheista on onneksi täällä ihan pian.
Sarjakuvan tekijöitä ja harrastajia on paljon ja he ovat aktiivisia myös internetissä.
Suomen sarjakuvaseura on alan kattojärjestö, joka vapaaehtoisvoimin järjestää Helsingin sarjakuvafestivaalit, julkaisee Sarjainfo-lehteä ja myöntää joka vuosi Puupäähattu-palkinnon. Seuran oma sarjakuvakokoelma sijaitsee Taideteollisen korkeakoulun kirjastossa. Sivuilla on informaatiota kaikesta tästä. Lisäksi niillä on tekijämatrikkeli ja sarjakuvantutkimukseen liittyviä julkaisuja.
Sarjakuvaportaali Kvaak.fi on ollut ilahduttava tapaus alusta (toukokuusta 2003) asti. Se pitää lukijansa hyvin ajan tasalla suomalaisen sarjakuvamaiseman tapahtumista ja uusista julkaisuista - unohtamatta maailman uutisia. Keskustelu on vilkasta. Galleriaan voivat lähettää töitään arvioitavaksi sekä aloittelijat että ammattilaiset. Arkistossa on artikkeleita, henkilökuvia, matkaraportteja sun muuta. Linkkikokoelmakin on hyvä.
Katuojassa kirjoittavat sarjakuva-arvioita, -kolumneja ja artikkeleita Otto Sinisalo ja Rami Rautkorpi. Vuodesta 2002 toimineen sivuston arkisto on ehtinyt kasvaa mittavaksi kirjoituskokoelmaksi.
Sarjakuva on saanut oman Finlandia-palkintonsa. Se myönnetään ensimmäisen kerran huhtikuussa Tampere Kuplii -tapahtumassa. Ehdokkaaksi voi esittää omakustannetta tai kustantajan kautta julkaistua suomen- tai ruotsinkielistä albumia.
Sarjakuvantekijäksi voi nykyisin opiskella Suomessakin: Limingan taidekoulun seuraava sarjakuvalinja aloittaa elokuussa 2008.
Aikaisemmin mainittu siili kiroilee myös netissä. "Uuremmat" ja kuukauden sarjis aukeavat vain rekisteröityneille. Siilin äidin, Milla Palojoen sarjisblogi En mä vaan osaa! on ainakin lievästi omaelämällinen.
Jii Roikosen luomus, Jasso-kissa yliaktiivisen häntänsä kanssa on myös hurmaava. Sivulla on sarjakuvien lisäksi Jiin esittely, sörsseleitä, huutisia ja tietoa Jasso-glubista.
Lisää suomalaisia verkkosarjakuvia löytyy esimerkiksi Makupalojen linkeistä.
Miksi kirjoitin jutun sarjakuvasta just tänään? Syy on yksinkertainen: luin sarjakuva-albumin, joka tosiaan kolahti. Juan Díaz Canalesin ja Juanjo Guarnidon Blacksad-sarjan aloittava Kissa varjoisilta kujilta on loistava. Samaa mieltä on Kvaakin arvostelija Veli Loponen ja varmasti moni muukin. Seuraava tarina yksityisetsivä John Blacksadin vaiheista on onneksi täällä ihan pian.
perjantai 15. helmikuuta 2008
Visainen viikonloppu
Valitse tasosi tai aiheesi Älypään lukuisista visoista ja sitten vain tiedät tai arvaat.
Uutisguru sopii Helsingin Sanomien ahkerille lukijoille tai muuten uutisista hyvin perillä oleville.
Visakisassa on kysymyksiä sadoista ei aiheista.
Cool Quiz! tarjoaa visoja ja muuta aivojen askaretta englanniksi.
Petals around the Rose vaatii kuuleman mukaan vähän matematiikan perustietoja ja avoimen mielen. Joillekin selvä homma hetkessä, toiset pähkäilevät hyvinkin pitkään.
Testaa tietosi maanosastamme Eurooppatiedotuksen trivialla.
Uutisguru sopii Helsingin Sanomien ahkerille lukijoille tai muuten uutisista hyvin perillä oleville.
Visakisassa on kysymyksiä sadoista ei aiheista.
Cool Quiz! tarjoaa visoja ja muuta aivojen askaretta englanniksi.
Petals around the Rose vaatii kuuleman mukaan vähän matematiikan perustietoja ja avoimen mielen. Joillekin selvä homma hetkessä, toiset pähkäilevät hyvinkin pitkään.
Testaa tietosi maanosastamme Eurooppatiedotuksen trivialla.
keskiviikko 13. helmikuuta 2008
Leivänsyrjässä kiinni
Minulla on kaima, joka leipoo erinomaista leipää (ja jota siitä syystä kutsutaan toisinaan Limppu-Ullaksi). Hän paistaa kilon painoisia limppuja aina muutaman kerrallaan ja jakaa ylimääräiset tutuilleen.
Leivät on leivottu perinteiseen tapaan taikinajuureen, ilman hiivaa. Taikinaan pannaan kaikkea hyvää: luomujauhoja, siemeniä ja merisuolaa. Parhaimmillaan limppu on leipomista seuraavana päivänä. Silloin sitä kuuluu syödä, kunnes maha on niin pönäkkä, ettei kertakaikkiaan enää pysty jatkamaan - ei syömistä eikä mitään muutakaan.
Leipätiedotuksen tietolaarissa on yhtä ja toista leivästä, viljasta ja kuidusta. Terveys- ja ravitsemusasian ohella laariin on kerätty leipään liittyviä perinteitä ja kulttuuria. Leivän historia -osiossa kerrotaan muun muassa, että egyptiläisiä pidetään leivän keksijöinä. Ja että ennen vanhaan Suomessa leivottiin leipä papinverojen maksuksi.
Tarinoita ruisleivästä kertoo Hämeen, Kainuun, Karjalan ja Varsinais-Suomen leipäperinteestä. Maakuntien leipätarinoiden ohella sivuilla on jokunen perinteinen ohje.
Finnican verkkonäyttelyssä 10x suomalaisuus ruisleipä on itseoikeutetusti yksi meille läheisistä elementeistä. Sitähän monet ulkomailla reissaavat ensimmäiseksi kaipaavat - kotoista tummaa leipää.
Leivät on leivottu perinteiseen tapaan taikinajuureen, ilman hiivaa. Taikinaan pannaan kaikkea hyvää: luomujauhoja, siemeniä ja merisuolaa. Parhaimmillaan limppu on leipomista seuraavana päivänä. Silloin sitä kuuluu syödä, kunnes maha on niin pönäkkä, ettei kertakaikkiaan enää pysty jatkamaan - ei syömistä eikä mitään muutakaan.
Leipätiedotuksen tietolaarissa on yhtä ja toista leivästä, viljasta ja kuidusta. Terveys- ja ravitsemusasian ohella laariin on kerätty leipään liittyviä perinteitä ja kulttuuria. Leivän historia -osiossa kerrotaan muun muassa, että egyptiläisiä pidetään leivän keksijöinä. Ja että ennen vanhaan Suomessa leivottiin leipä papinverojen maksuksi.
Tarinoita ruisleivästä kertoo Hämeen, Kainuun, Karjalan ja Varsinais-Suomen leipäperinteestä. Maakuntien leipätarinoiden ohella sivuilla on jokunen perinteinen ohje.
Finnican verkkonäyttelyssä 10x suomalaisuus ruisleipä on itseoikeutetusti yksi meille läheisistä elementeistä. Sitähän monet ulkomailla reissaavat ensimmäiseksi kaipaavat - kotoista tummaa leipää.
perjantai 8. helmikuuta 2008
Wivi Lönn, arkkitehti
Jämähdin nyt tänne arkkitehtuuriin. Tällä kertaa höystän aihetta naisasialla.
Wivi Lönn oli nimittäin ensimmäinen nainen, joka Suomessa perusti oman arkkitehtitoimiston. Hänen töitään ovat muiden muassa Tampereen pääpaloasema, Tampereen talouskoulu ja Helsingin ylioppilastalo (jonka hän suunnitteli yhdessä Armas Lindgrenin kanssa).
Wivi Lönn syntyi vuonna 1872 ja kouluttautui arkkitehdiksi 1890-luvulla. Tuolloin naisten opiskelu rakennusalan kouluissa oli periaatteessa mahdollista, mutta ei ihan yksinkertaista. Tampereen Teollisuuskoulun rakennusosastolla Lönn oli ainoa nainen 14 opiskelijan joukossa. Hän ei voinut olla samassa luokkahuoneessa miesopiskelijoiden kanssa vaan opettajat opettivat häntä erikseen.
Oulun yliopiston kirjaston julkaisema Wivi Lönn, arkkitehti kertoo paljon taiteellisesti lahjakkaan naisen elämänvaiheista ja työstä. Sivut ovat pääosin tekstiä. Rakennusten kuvia löytyy työluettelosta. Matka-albumissa on kuvia ja muistiinpanoja Lönnin reissuilta. Luonnoksissa on taitavan piirtäjän töitä.
Wivi Lönn oli nimittäin ensimmäinen nainen, joka Suomessa perusti oman arkkitehtitoimiston. Hänen töitään ovat muiden muassa Tampereen pääpaloasema, Tampereen talouskoulu ja Helsingin ylioppilastalo (jonka hän suunnitteli yhdessä Armas Lindgrenin kanssa).
Wivi Lönn syntyi vuonna 1872 ja kouluttautui arkkitehdiksi 1890-luvulla. Tuolloin naisten opiskelu rakennusalan kouluissa oli periaatteessa mahdollista, mutta ei ihan yksinkertaista. Tampereen Teollisuuskoulun rakennusosastolla Lönn oli ainoa nainen 14 opiskelijan joukossa. Hän ei voinut olla samassa luokkahuoneessa miesopiskelijoiden kanssa vaan opettajat opettivat häntä erikseen.
Oulun yliopiston kirjaston julkaisema Wivi Lönn, arkkitehti kertoo paljon taiteellisesti lahjakkaan naisen elämänvaiheista ja työstä. Sivut ovat pääosin tekstiä. Rakennusten kuvia löytyy työluettelosta. Matka-albumissa on kuvia ja muistiinpanoja Lönnin reissuilta. Luonnoksissa on taitavan piirtäjän töitä.
tiistai 5. helmikuuta 2008
Pyhyyden asuinsijoja
Maailman katedraaleista päädyin sattuman oikusta ensimmäiseksi Canterburyn katedraaliin. Oli sellainen aika vuodesta, että muita matkailijoita ei juurikaan ollut liikkeellä. Saimme olla ihan rauhassa. Muistan vieläkin sen tunteen: upea rakennus herätti suunnatonta kunnioitusta, ihailua ja maalliselle ihmiselle oudon kokemuksen kollektiivisesta hengellisyydestä.
Canterburyn katedraali on anglikaanisen kirkkokunnan pääkirkko. Sen historia ulottuu aina 600-luvulle saakka. Arkkipiispa Thomas Becketin murha vuonna 1170 teki katedraalista pyhiinvaelluskohteen. Sivuilla kerrotaan rakennuksen historiasta ja arkkitehtuurista. Lasimaalauksille on omistettu oma lukunsa.
Espanjalaisen Gironan kaupungin goottilaisen katedraalin rakennustyöt aloitettiin 1300-luvulla.
Sivustolla on graafinen ja sanallinen esitys katedraalin rakennusvaiheista. Virtuaalikierroksen kuvakokoelma vie tutustumaan katedraalin eri osiin ja taideaarteisiin.
Milanon tuomiokirkkoa rakennettiin satoja vuosia. Mutta iso ja mahtava siitä tulikin. Italiassa viime vuonna palkitulla sivustolla on hyvinkin paljon informaatiota ja nähtävää. Alkuun pääsee valitsemalla ensin sopivan kielen ja sivuversion. Sen jälkeen avautuvalta sivulta valitaan haluttu teemaotsikko tai mennään suoraan esimerkiksi valokuvakokoelmaa tutkimaan tai virtuaalikierrokselle.
Amiensin katedraaliin liittyvän projektin sivustolla on runsaasti valokuvia, piirroksia, tietokonegrafiikkaa ja tekstejä. Projekti toteutettiin Columbian yliopiston Taidehistorian ja arkeologian osastolla. Matkailijaa saattaa kiinnostaa myös Amiensin kaupungin katedraalisivu.
Suomessa keskiajan ensimmäiset kirkot rakennettiin puusta. Kalliita kivikirkkoja voitiin pystyttää vasta kun seurakuntien toiminta oli vakiintunut. Puukirkkoja ei ole tuolta ajalta säilynyt, mutta kivikirkkoja on yhä käytössä.
Anneli Suomisen ja Maija Pykäläisen tekemällä sivustolla esitellään selkeästi suomalainen keskiaikainen kivikirkko, sen ulkoasu, rakennusmateriaalit, gotiikan piirteet, pohjapiirros, tilat, koristelut, kalkkimaalaukset, kiviesineet, luterilainen sisustus, kellotornit ja -tapulit ja kirkkomaa. Esimerkkinä on Maarian eli Räntämäen kirkko. Lisäsivut esittelevät myös Halikon, Naantalin, Nousiaisten ja Sauvon kirkkoja sekä Turun tuomiokirkkoa.
Tämä on taas niitä aiheita, jotka vievät mennessään. Sivujen tutkimiseen ja rakennusten yksityiskohtien ihailuun ei mikään aika riitä. Ja tänään, kuten usein, ihminen oli hätäinen ja kone tahkea. Saattaa siis olla, että sivujen latautuminen kestää välillä pidempään kuin haluaisi.
Canterburyn katedraali on anglikaanisen kirkkokunnan pääkirkko. Sen historia ulottuu aina 600-luvulle saakka. Arkkipiispa Thomas Becketin murha vuonna 1170 teki katedraalista pyhiinvaelluskohteen. Sivuilla kerrotaan rakennuksen historiasta ja arkkitehtuurista. Lasimaalauksille on omistettu oma lukunsa.
Espanjalaisen Gironan kaupungin goottilaisen katedraalin rakennustyöt aloitettiin 1300-luvulla.
Sivustolla on graafinen ja sanallinen esitys katedraalin rakennusvaiheista. Virtuaalikierroksen kuvakokoelma vie tutustumaan katedraalin eri osiin ja taideaarteisiin.
Milanon tuomiokirkkoa rakennettiin satoja vuosia. Mutta iso ja mahtava siitä tulikin. Italiassa viime vuonna palkitulla sivustolla on hyvinkin paljon informaatiota ja nähtävää. Alkuun pääsee valitsemalla ensin sopivan kielen ja sivuversion. Sen jälkeen avautuvalta sivulta valitaan haluttu teemaotsikko tai mennään suoraan esimerkiksi valokuvakokoelmaa tutkimaan tai virtuaalikierrokselle.
Amiensin katedraaliin liittyvän projektin sivustolla on runsaasti valokuvia, piirroksia, tietokonegrafiikkaa ja tekstejä. Projekti toteutettiin Columbian yliopiston Taidehistorian ja arkeologian osastolla. Matkailijaa saattaa kiinnostaa myös Amiensin kaupungin katedraalisivu.
Suomessa keskiajan ensimmäiset kirkot rakennettiin puusta. Kalliita kivikirkkoja voitiin pystyttää vasta kun seurakuntien toiminta oli vakiintunut. Puukirkkoja ei ole tuolta ajalta säilynyt, mutta kivikirkkoja on yhä käytössä.
Anneli Suomisen ja Maija Pykäläisen tekemällä sivustolla esitellään selkeästi suomalainen keskiaikainen kivikirkko, sen ulkoasu, rakennusmateriaalit, gotiikan piirteet, pohjapiirros, tilat, koristelut, kalkkimaalaukset, kiviesineet, luterilainen sisustus, kellotornit ja -tapulit ja kirkkomaa. Esimerkkinä on Maarian eli Räntämäen kirkko. Lisäsivut esittelevät myös Halikon, Naantalin, Nousiaisten ja Sauvon kirkkoja sekä Turun tuomiokirkkoa.
Tämä on taas niitä aiheita, jotka vievät mennessään. Sivujen tutkimiseen ja rakennusten yksityiskohtien ihailuun ei mikään aika riitä. Ja tänään, kuten usein, ihminen oli hätäinen ja kone tahkea. Saattaa siis olla, että sivujen latautuminen kestää välillä pidempään kuin haluaisi.
perjantai 1. helmikuuta 2008
Todistajat
Joulukuisten vaalien jälkeen Kenia muuttui. Tappaminen, ryöstely, talojen polttaminen ja mellakat ovat jatkuneet nyt viikkoja.
Ushahidi on sivusto, jonka välityksellä silminnäkijät voivat raportoida Kenian tapahtumista. Ilmoitusten todenperäisyys varmistetaan ennen julkaisemista. Tapahtumat on sijoitettu kartalle. Raporttien laajuus vaihtelee; usein niissä on mukana myös kuvia ja jatkolinkki. Lisää tietoa kriisistä saat aikajanalta ja blogista.
Jos haluat auttaa konkreettisesti, käy Nakurun lasten sivuilla. Järjestö tukee Kenian Nakurussa asuvia lapsia ja nuoria pääasiassa kummilapsitoiminnalla. Nyt kerätään varoja suoraan sekasorron keskellä elävien arkipäivän helpottamiseksi.
Ushahidi on sivusto, jonka välityksellä silminnäkijät voivat raportoida Kenian tapahtumista. Ilmoitusten todenperäisyys varmistetaan ennen julkaisemista. Tapahtumat on sijoitettu kartalle. Raporttien laajuus vaihtelee; usein niissä on mukana myös kuvia ja jatkolinkki. Lisää tietoa kriisistä saat aikajanalta ja blogista.
Jos haluat auttaa konkreettisesti, käy Nakurun lasten sivuilla. Järjestö tukee Kenian Nakurussa asuvia lapsia ja nuoria pääasiassa kummilapsitoiminnalla. Nyt kerätään varoja suoraan sekasorron keskellä elävien arkipäivän helpottamiseksi.
maanantai 28. tammikuuta 2008
Kuuluuttu ja kora
Kuuluuttu on kuunaamainen soitin, jolla säestetään kiinalaista oopperaa. Koraa soitetaan Länsi-Afrikassa. Erhu taas on hyvin vanha fiideli.
On olemassa myös kundu, ongoma, sistrum ja okarino.
Näihin ja muihin Aasian ja Afrikan perinnesoittimiin voi tutustua verkkonäyttelyssä Kuuluuttu ja kora. Sen ovat toteuttaneet opinnäytetyönään Outi Finni, Sanna Kettunen, Mirka Mäntylä ja Tuula Panula yhteistyössä Lähetysmuseon kanssa.
On olemassa myös kundu, ongoma, sistrum ja okarino.
Näihin ja muihin Aasian ja Afrikan perinnesoittimiin voi tutustua verkkonäyttelyssä Kuuluuttu ja kora. Sen ovat toteuttaneet opinnäytetyönään Outi Finni, Sanna Kettunen, Mirka Mäntylä ja Tuula Panula yhteistyössä Lähetysmuseon kanssa.
tiistai 22. tammikuuta 2008
Sillanrakennusta
Ilman siltoja olisi hankalaa. Terveyskeskukseen pitäisi mennä veneellä. Moottoritien yli ei pääsisi millään. Jos lähdetään kauemmas, niin olisiko Pariisia ilman Seinen tai Lontoota ilman Thamesin siltoja?
Ihan joka paikkaan ei siltaa voi tai kannata rakentaa, mutta ahkerasti ihminen on niitä viritellyt.
Maailman korkeimmaksi mainittu tiesilta, Le Viaduc de Millau ylittää Tarn-joen eteläranskalaisen Millaun kaupungin kohdalla. Sillan ajotie on 270 metrin korkeudella ja sen korkein kohta yltää yli 300 metriin. Sivuston galleriassa on kuvia sekä rakennusvaiheesta että huikeasta lopputuloksesta.
Akashi-Kaikyo Japanissa yhdistää Koben kaupungin ja Awajin saaren. Se on jänneväliltään maailman pisin riippusilta. Henkilö nimeltä V. Ryan kertoo rakennusprojektista ja sillan rakenteesta. Tekstiä täydentävät havainnolliset piirrokset ja valokuvat.
Miten vuonna 1937 valmistunut 2730 pitkä riippusilta Golden Gate kestää myrskyt ja valtavan liikenteen? PBS:n sivulla on sillan rakentamiseen liittyvää matematiikkaa ja yksityiskohtaista tietoa sillan vaiheista.
Vuonna 2000 virallisesti avattu jalankulkusilta Millenium Bridge jouduttiin sulkemaan heti avajaispäivän jälkeen liiallisen heilumisen vuoksi. Sivusto esittelee sillan suunnitteluprosessia, arkkitehtuuria ja korjaustöitä. Muut Lontoon Thamesin ylittävät sillat on sijoitettu kartalle ja kuvailtu lyhyesti.
China Bridge -sivuilla kuvataan NOVA´n ryhmän yritystä rakentaa Kiinassa muinoin käytössä olleen mallin mukainen kaarisilta luonnonmateriaaleista. Samassa yhteydessä kerrotaan bambun monipuolisista käyttömahdollisuuksista ja Kiinan Song-dynastian aikaisista keksinnöistä.
Siltojen suunnittelulle, historialle ja rakentamiselle omistettu Bridge Construction and Engineering sisältää tietoa valmiista, keskeneräisistä ja suunnitteilla olevista siltahankkeista eri puolilla maailmaa.
Lopuksi onkin lepuuttavaa tutkailla Kuninkaantien vanhoja siltoja, joita Tielaitos suojelee museokohteina.
Ihan joka paikkaan ei siltaa voi tai kannata rakentaa, mutta ahkerasti ihminen on niitä viritellyt.
Maailman korkeimmaksi mainittu tiesilta, Le Viaduc de Millau ylittää Tarn-joen eteläranskalaisen Millaun kaupungin kohdalla. Sillan ajotie on 270 metrin korkeudella ja sen korkein kohta yltää yli 300 metriin. Sivuston galleriassa on kuvia sekä rakennusvaiheesta että huikeasta lopputuloksesta.
Akashi-Kaikyo Japanissa yhdistää Koben kaupungin ja Awajin saaren. Se on jänneväliltään maailman pisin riippusilta. Henkilö nimeltä V. Ryan kertoo rakennusprojektista ja sillan rakenteesta. Tekstiä täydentävät havainnolliset piirrokset ja valokuvat.
Miten vuonna 1937 valmistunut 2730 pitkä riippusilta Golden Gate kestää myrskyt ja valtavan liikenteen? PBS:n sivulla on sillan rakentamiseen liittyvää matematiikkaa ja yksityiskohtaista tietoa sillan vaiheista.
Vuonna 2000 virallisesti avattu jalankulkusilta Millenium Bridge jouduttiin sulkemaan heti avajaispäivän jälkeen liiallisen heilumisen vuoksi. Sivusto esittelee sillan suunnitteluprosessia, arkkitehtuuria ja korjaustöitä. Muut Lontoon Thamesin ylittävät sillat on sijoitettu kartalle ja kuvailtu lyhyesti.
China Bridge -sivuilla kuvataan NOVA´n ryhmän yritystä rakentaa Kiinassa muinoin käytössä olleen mallin mukainen kaarisilta luonnonmateriaaleista. Samassa yhteydessä kerrotaan bambun monipuolisista käyttömahdollisuuksista ja Kiinan Song-dynastian aikaisista keksinnöistä.
Siltojen suunnittelulle, historialle ja rakentamiselle omistettu Bridge Construction and Engineering sisältää tietoa valmiista, keskeneräisistä ja suunnitteilla olevista siltahankkeista eri puolilla maailmaa.
Lopuksi onkin lepuuttavaa tutkailla Kuninkaantien vanhoja siltoja, joita Tielaitos suojelee museokohteina.
perjantai 18. tammikuuta 2008
Sodan hulluus
Rauhantahtoinen perheenäiti omisti yhden lauantain toiselle maailmansodalle. Päivällä hän luki Robert Capan Sotakuvaajan. Illalla hän katsoi Taistelutovereiden raskaimman jakson. Sen, jossa Easy-komppania menettää Bill Guarneren, Joe Toyen ja monia, monia muita.
Seuraavan yön unissa taisteltiin, paleltiin, pelättiin ja murehdittiin.
Robert Capan omaelämäkerrallinen kirja vetää kuin fiktio. Valokuvaaja kertoo omaa tarinaansa ja se on - sodasta huolimatta - värikäs ja hauskakin. Mutta kuvat ovat vakavia ja pysähdyttäviä. Osa niistä on mukana kuvatoimisto Magnumin sivuilla olevassa Capa-portfoliossa.
HBO:n loistosarja kestää useita katselukertoja. Jokainen kerta vain nostaa uusia asioita etualalle. Nettisivuilla kerrotaan sarjan tekemisestä ja roolihahmoista, mutta myös todellisesta sodasta ja hahmojen takana olevista oikeista henkilöistä.
Sekä Sotakuvaajaa että Taistelutovereita saa lainaksi kirjastoista, edellistä hiukan varmemmin kuin jälkimmäisen massiivista DVD-pakettia.
Seuraavan yön unissa taisteltiin, paleltiin, pelättiin ja murehdittiin.
Robert Capan omaelämäkerrallinen kirja vetää kuin fiktio. Valokuvaaja kertoo omaa tarinaansa ja se on - sodasta huolimatta - värikäs ja hauskakin. Mutta kuvat ovat vakavia ja pysähdyttäviä. Osa niistä on mukana kuvatoimisto Magnumin sivuilla olevassa Capa-portfoliossa.
HBO:n loistosarja kestää useita katselukertoja. Jokainen kerta vain nostaa uusia asioita etualalle. Nettisivuilla kerrotaan sarjan tekemisestä ja roolihahmoista, mutta myös todellisesta sodasta ja hahmojen takana olevista oikeista henkilöistä.
Sekä Sotakuvaajaa että Taistelutovereita saa lainaksi kirjastoista, edellistä hiukan varmemmin kuin jälkimmäisen massiivista DVD-pakettia.
tiistai 15. tammikuuta 2008
Väri on valoa
Törmäsin pitkästä aikaa vanhaan suosikkisivustooni Coloriaan, ja kappas vaan, sepäs olikin uudistunut.
Päivi Hintsanen, sivuston tekijä, on puuhakas ihminen, joka on yli kymmenen vuotta suunnitellut ja toteuttanut nettisivuja sekä työkseen että huvikseen. Coloria kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Se on syntynyt nimenomaan tekijänsä omasta mielenkiinnosta.
Harrastuksenomaisuus näkyy: Coloria on laaja, mutta hauskasti epäsystemaattinen ja epäsymmetrinen. Se sisältää monenlaista tietoa väreistä - ei ollenkaan kaikkea, mutta todennäköisesti paljon sellaista, mitä ei muualta löydy.
Jos siis olet kiinnostunut yksittäisistä väreistä, värien symboliikasta, käytöstä eri kulttuureissa, värjäyksestä tai vaikka automallien värinimistä, älä ohita Coloriaa. Pääset myös osallistumaan kertomalla omista värisuhteistasi.
Päivi Hintsanen, sivuston tekijä, on puuhakas ihminen, joka on yli kymmenen vuotta suunnitellut ja toteuttanut nettisivuja sekä työkseen että huvikseen. Coloria kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Se on syntynyt nimenomaan tekijänsä omasta mielenkiinnosta.
Harrastuksenomaisuus näkyy: Coloria on laaja, mutta hauskasti epäsystemaattinen ja epäsymmetrinen. Se sisältää monenlaista tietoa väreistä - ei ollenkaan kaikkea, mutta todennäköisesti paljon sellaista, mitä ei muualta löydy.
Jos siis olet kiinnostunut yksittäisistä väreistä, värien symboliikasta, käytöstä eri kulttuureissa, värjäyksestä tai vaikka automallien värinimistä, älä ohita Coloriaa. Pääset myös osallistumaan kertomalla omista värisuhteistasi.
perjantai 11. tammikuuta 2008
Isoja talousasioita
Joskus on hyvä suunnata katse laajaan maisemaan eikä kompastella lillukanvarsiin. Tässä tapauksessa unohdetaan oma, kiusallisen epäonnistunut tulo- ja menopolitiikka ja otetaan tarkasteluun globaalin talouden kysymykset.
PBS:n televisio-ohjelmaan liittyvä sivusto Commanding Heights - The Battle for the World economy on jo viitisen vuotta vanha, mutta silti tutustumisen arvoinen.
Countries-osiossa on raportit neljänkymmenen maan taloudellisesta kehityksestä vajaan sadan vuoden ajalta, vuodesta 1910 lähtien. Aikajanalta valitusta ajanjaksosta saa vähintäänkin tiiviin yleisesityksen, mutta useimmiten kerrotaan myös muusta, kuten yhteiskunnallisista oloista ja ympäristöasioista. Raportit sisältävät myös graafeja esimerkiksi talouden yleissuunnasta, tuottavuuden kehityksestä, lukutaidosta, työttömyydestä ja valtionvelasta.
People-otsikon takana on valikoituja haastatteluja. Haastateltavina ovat muiden muassa Gordon Brown, Milton Friedman, Naomi Klein, Lech Walesa ja Mihail Gorbatšov. Kaksikymmentä moderniin maailmantalouteen vaikuttanutta henkilöä Adam Smithistä Margaret Thatcheriin esitellään lyhyesti.
Koko kuusituntinen televisio-ohjelma löytyy Storylinesta. Ohjelman katselu vaatii Quick Timen. Koko sivustosta tarjotaan versio sekä laajakaistalle että hitaammille yhteyksille.
PBS:n televisio-ohjelmaan liittyvä sivusto Commanding Heights - The Battle for the World economy on jo viitisen vuotta vanha, mutta silti tutustumisen arvoinen.
Countries-osiossa on raportit neljänkymmenen maan taloudellisesta kehityksestä vajaan sadan vuoden ajalta, vuodesta 1910 lähtien. Aikajanalta valitusta ajanjaksosta saa vähintäänkin tiiviin yleisesityksen, mutta useimmiten kerrotaan myös muusta, kuten yhteiskunnallisista oloista ja ympäristöasioista. Raportit sisältävät myös graafeja esimerkiksi talouden yleissuunnasta, tuottavuuden kehityksestä, lukutaidosta, työttömyydestä ja valtionvelasta.
People-otsikon takana on valikoituja haastatteluja. Haastateltavina ovat muiden muassa Gordon Brown, Milton Friedman, Naomi Klein, Lech Walesa ja Mihail Gorbatšov. Kaksikymmentä moderniin maailmantalouteen vaikuttanutta henkilöä Adam Smithistä Margaret Thatcheriin esitellään lyhyesti.
Koko kuusituntinen televisio-ohjelma löytyy Storylinesta. Ohjelman katselu vaatii Quick Timen. Koko sivustosta tarjotaan versio sekä laajakaistalle että hitaammille yhteyksille.
maanantai 7. tammikuuta 2008
Äidin matka Kiinaan
Kun Päivikki Ollila oli Kiinassa keväällä 1978, Pekingissä oli vielä viileää, mutta Kantonissa kukkivat kirsikkapuut.
Tuolloin ei Kiinan matkailu ollut ihan tavallista eikä kaikkien ulottuvillakaan. Mutta Suomi-Kiina seura oli vienyt kansantasavaltaan ryhmiä 1960-luvun alusta lähtien. Tällaisella matkalla oli Päivikki Ollilakin, Kiinan kulttuurin ystävä ja aktiivinen Suomi-Kiina-seuran jäsen.
Seurueen ohjelma oli tiivis. Matkalaiset näkivät Kiinan muurin, Kielletyn kaupungin ja buddhalaisen temppelin. He kävivät terästehtaassa, lampunvarjostinpajassa, kansankommuunissa ja opettajakorkeakoulussa.
Päivikki Ollila tallensi näkemäänsä ja kokemaansa dia-kuviin, valokuviin ja c-kaseteille. Kuvia kertyi kaikkiaan satoja ja nauhoituksia kuutisen tuntia.
Simo Ollila on tehnyt äitinsä matkalta kertyneestä materiaalista sivuston My Mother in China.
Sen pääkieli on englanti, mutta osa tekstistä on myös suomeksi. Kuvat ylittävät kielimuurit ja Päivikki Ollila selostaa suomeksi. Kolmekymmentä vuotta vanha matkakertomus on elävä edelleen.
Tuolloin ei Kiinan matkailu ollut ihan tavallista eikä kaikkien ulottuvillakaan. Mutta Suomi-Kiina seura oli vienyt kansantasavaltaan ryhmiä 1960-luvun alusta lähtien. Tällaisella matkalla oli Päivikki Ollilakin, Kiinan kulttuurin ystävä ja aktiivinen Suomi-Kiina-seuran jäsen.
Seurueen ohjelma oli tiivis. Matkalaiset näkivät Kiinan muurin, Kielletyn kaupungin ja buddhalaisen temppelin. He kävivät terästehtaassa, lampunvarjostinpajassa, kansankommuunissa ja opettajakorkeakoulussa.
Päivikki Ollila tallensi näkemäänsä ja kokemaansa dia-kuviin, valokuviin ja c-kaseteille. Kuvia kertyi kaikkiaan satoja ja nauhoituksia kuutisen tuntia.
Simo Ollila on tehnyt äitinsä matkalta kertyneestä materiaalista sivuston My Mother in China.
Sen pääkieli on englanti, mutta osa tekstistä on myös suomeksi. Kuvat ylittävät kielimuurit ja Päivikki Ollila selostaa suomeksi. Kolmekymmentä vuotta vanha matkakertomus on elävä edelleen.
perjantai 4. tammikuuta 2008
Tassut irti maasta
Mikä sopisi paremmin vuoden ensimmäisen perjantain pimeään iltaan kuin kissa?
Jokainen kissanystävä tietää, että tämä ihmeellinen olento pystyy mihin vain. Ja että se hellyttää yhtälailla pinksuessaan energisenä ympäri huushollia (aamuyöllä) kuin ovimatolla keränä kehrätessäänkin.
Japanilainen Junku on tallettanut Flickr-palveluun mainion kuvasarjan lähes lentävistä kissoista. Sarja on herkullisimmillaan, kun sen katsoo dia-esityksenä.
Jokainen kissanystävä tietää, että tämä ihmeellinen olento pystyy mihin vain. Ja että se hellyttää yhtälailla pinksuessaan energisenä ympäri huushollia (aamuyöllä) kuin ovimatolla keränä kehrätessäänkin.
Japanilainen Junku on tallettanut Flickr-palveluun mainion kuvasarjan lähes lentävistä kissoista. Sarja on herkullisimmillaan, kun sen katsoo dia-esityksenä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)