Maa-artisokkaa on syöty Suomessa jo ennen perunaa, 1600-luvulla. Perunan tavoin maa-artisokka on kotoisin kaukaa, Pohjois-Amerikasta, jossa intiaanit käyttivät sitä ravinnokseen.
Maa-artisokan varsimukulat ovat vinkeän näköisiä ja hankalia kuorittavia, mutta maukkaita. Niistä saa erinomaista sosekeittoa. Saa niistä kamalaakin sosekeittoa, mutta niin kai melkein mistä vaan.
Diabetesta sairastaville maa-artisokkaruoat sopivat erityisesti. Sanovat, että herkkävatsaisen kannattaa totutella mukuloiden sisältämään inuliiniin vähitellen.
Maa-artisokka istutetaan maahan keväällä ja sato korjataan myöhään syksyllä. Mukulat säilyvät myös maassa talven yli. Osan sadosta voi syödä keväällä ja loput istuttaa uudestaan.
Jos maa-artisokan antaa vain olla maassa, se kuulemma leviää holtittomasti. Kasvina se on korkea, kestävä ja kauniskin kukkiessaan. Saaristossa sitä on käytetty aitana suojaamassa kasvimaata.
Maatiainen-yhdistys on valinnut maa-artisokan tämän vuoden maatiaiskasviksi. Yhdistys odottaa jäsentensä kokemuksia sen käytöstä ja viljelystä. Kannattaa vierailla yhdistyksen kotisivulla. Siellä kerrotaan muistakin perinnekasveista, maatiaisroduista ja perinnemaisemista.
Rosmariini kokkasi maa-artisokkapaistosta, bloggasi siitä ja sai kommentteja ja lisävinkkejä.
Kotimaiset kasvikset ry:n sivulla on lyhyt tietoisku maa-artisokasta ja viisi reseptiä.
Näillä pääsee jo hyvin alkuun.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti