Yhtenä kesäiltana joukko ihania nuoria miehiä parveili kirjaston autotallin edessä. Vuorotellen he ylittivät kaiteen, laskeutuivat luiskalle ja kiipesivät taas ylös, monta kertaa, tekniikkaa vaihdellen. Ja tämä kaikki tehtiin ilmiselvästi selvinpäin.
Hiukan minua mietitytti. Jälkeenpäin keksin, että pojat harjoittelivat parkouria, lajia, johon olin tutustunut ainoastaan virtuaalisesti.
Parkourista on hyvä selvitys Suomen parkour-yhdistyksen kotisivulla. Lajista saa oikein sympaattisen kuvan: Tavoitteena on liikkua sulavasti ja innovatiivisesti jokapäiväisessä ympäristössämme. Kaupunki nähdään leikkikenttänä ja seinille saa kiipeillä. Kalliita varusteita ei tarvita, vaan hyvät kengät ja väljät, joustavat vaatteet riittävät.
Yhdistyksen sivuilla on myös tekniikkatutoriaaleja, mutta niiden katsomiseen vaaditaan rekisteröityminen.
Sébastien Foucanin tekniikkavideoita voi katsoa ja ihailla vapaasti. Foucan on yksi lajin perustajista. Hän esittelee taitojaan mm. viimeisimmän Bond-elokuvan, Casino Royalen alussa.
David Belle kuului myös niihin Pariisin esikaupunkilaisnuoriin, jotka alkoivat kehittää omanlaistaan tapaa liikkua. Hänen kotisivunsa ovat tyylikkäät, mutta hiukan raskaat.
Kieli on ranska. Jos sitä ei osaa, voi katsella huimaavia kuvia.
Parkourista voi sanoa, että se sopii monille, mutta ei suju kaikilta. Jos pelkkä mestareiden temppujen katsominen sieppaa mahasta, kannattaa aloitella matalalta - oman kuistin kaiteen ylittäminen voisi olla tavoite jäykkäkinttuiselle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti