Määrittelen hömpän

Hömppä kuuluu naisille. Siis meille. Miehet saavat toki hömppää kuluttaa, mutta määrittelemään en heitä päästäisi.

Hömppä on fiktiivistä. Julkkisjuorut ja iltapäivälehtien jutut eivät täytä hömpän kriteereitä. Ne ovat jotain muuta. Ennen vanhaan maalla käytettiin usein ja osuvasti adjektiivia joutava. On olemassa sopiva substantiivikin, mutta en nyt kirjoita sitä tähän.

Olennaista on, että hömppä tekee hyvää viihdyttämällä, lämmittämällä ja rentouttamalla. Hömpän parissa päästä ei kuulu vaivalloista ratinaa ja raksutusta, vaan aivot löhöävät mukavassa asennossa ja latautuvat rauhassa seuraavaan ponnistukseen.

Hömppä on usein kirjoitettua. Itse asiassa kirjoitettua hömppää on aika paljon, mikä kirjaston kannalta on vaan hyvä asia. Mutta jotkut elokuvatkin ovat mainioita tämän lajin edustajia. Notting Hill esimerkiksi on huippuhömppää, joka kestää ainakin viisitoista katsomista.

Hömpän helmet -blogissa kirjoitetaan naisille suunnatusta viihdekirjallisuudesta. Välillä genren rajoja venytetään ohi hömpän, mutta pääasiassa siitä on kysymys. Ensimmäinen juttu ilmestyi viime vuoden kesäkuussa ja kommentteja ropisi kymmenittäin. Blogia toimittavat kirjailija Kirsti Ellilä ja Tuima, josta en kerro sen enempää. Lukijoiden omat suositukset ja arvostelut ovat tervetulleita.

Blogi toimii hyvänä foorumina sille, joka haluaa keskustella lukemastaan. Lisäksi se on erinomainen lukuvinkkiapaja. Hömpän lukijoille kun tuntuu olevan tyypillistä se, että hyvää halutaan aina vaan lisää.