Enemmän kuin päivä Tampereella

Tampereen Pispalaa alettiin rakentaa vauhdilla 1900-luvun alussa, kun maalta tehtaisiin töihin tullut väki tarvitsi lisää asuntoja. Tonttimaa oli halpaa harjulla ja sen rinteillä. Rakentaakin sai vapaammin kuin keskustassa. Työläisperheet saivat oman asunnon, usein pienen, mutta kuitenkin oman.

Pispalalla on ollut vahva "punaisen" työläiskaupunginosan leima. Punainen Pispala -sivusto selvittää, mihin leima perustuu. 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta aloitetaan ja siitä edetään 1950-luvulle saakka.

Poliittisesta aktiivisuudesta ja sen suunnasta kertovat työväenyhdistyksen toiminta, "punasen kaartin" perustaminen 1910-luvulla, työväen omat urheiluseurat kansalaissodan jälkeisellä vuosikymmenellä sekä kansandemokraattien ja sosiaalidemokraattien toiminnan vilkastuminen 1930-luvun laman jälkeen.

Lähes sadan vuoden vaalitulokset esitetään havainnollisena graafina: punainen ja sininen viiva risteävät 1980-luvulla ja vaihtavat paikkaa.

Myös elokuvaohjaaja Katariina Lillqvist muistelee punaisia juuriaan Pispalassa. Sukulaisten tarinat jäivät lapsen mieleen ja näkyvät nyt aikuisen ohjaajan töissä.

Ensi sunnuntaina Tampereella ollaan taas aktiivisia. Liikkeellä on iso joukko yhteisöjä, järjestöjä, yrityksiä ja yksityishenkilöitä, jotka yhdessä tekevät Päivä Tampereella 1918 -tapahtuman.

Päivä alkaa historiallisella kulkueella, jossa ovat mukana kansalaissodan kaikki osapuolet.
Jokainen kulkueeseen osallistuva on saanut roolin, jonka taustalla on oikeasti elänyt henkilö.

Tapahtuman blogiin kootaan muistoja vuoden 1918 tapahtumista. Luettavissa on nyt viisi tarinaa. Toivottavasti niitä saadaan lisää.

Sodan hulluus

Rauhantahtoinen perheenäiti omisti yhden lauantain toiselle maailmansodalle. Päivällä hän luki Robert Capan Sotakuvaajan. Illalla hän katsoi Taistelutovereiden raskaimman jakson. Sen, jossa Easy-komppania menettää Bill Guarneren, Joe Toyen ja monia, monia muita.

Seuraavan yön unissa taisteltiin, paleltiin, pelättiin ja murehdittiin.

Robert Capan omaelämäkerrallinen kirja vetää kuin fiktio. Valokuvaaja kertoo omaa tarinaansa ja se on - sodasta huolimatta - värikäs ja hauskakin. Mutta kuvat ovat vakavia ja pysähdyttäviä. Osa niistä on mukana kuvatoimisto Magnumin sivuilla olevassa Capa-portfoliossa.

HBO:n loistosarja kestää useita katselukertoja. Jokainen kerta vain nostaa uusia asioita etualalle. Nettisivuilla kerrotaan sarjan tekemisestä ja roolihahmoista, mutta myös todellisesta sodasta ja hahmojen takana olevista oikeista henkilöistä.

Sekä Sotakuvaajaa että Taistelutovereita saa lainaksi kirjastoista, edellistä hiukan varmemmin kuin jälkimmäisen massiivista DVD-pakettia.