mikä on tämä savoa muistuttava kieli
joka roikkuu
suustani
Näin kirjoittaa Kari Hotakainen runossa Klonk klonk. Kieli on Hotakaisen työväline, ja hän hallitsee sen. Suomen kielestä syntyy hänen käsittelynsä jälkeen omaperäistä kaunokirjallisuutta. Hotakainen on löytänyt ilmaisun arjelle, joka on täynnä reikiä hulvattomuuden punkea sisään. Sen kun hoksaa, moni asia lakkaa rasittamasta.
Hotakainen ei kuitenkaan ole tämän jutun pääaihe. Suomen kielestä piti kirjoittamani. Ja siitä syystä, että törmään tämän tästä sivuihin, joiden kieliasu on viimeistelemätön, pahimmillaan suorastaan alkeellinen.
Huolimatonta kieltä on raskasta lukea. Sujuva teksti on ilo ja tuo viestin perille, vaikka aihe olisi etäinenkin. Sujuvuus ei synny luonnostaan eikä heti, mutta perusasiat voi tarkistaa, vaikka lauseet vielä takkuaisivatkin.
Kielitoimisto on instanssi, joka vastaa suomen kielen huollosta. Toimiston kotisivuille on koottu ohjeita, suosituksia sekä vastauksia tavallisimpiin kielikysymyksiin. Ihmiset kysyvät usein muun muassa välimerkityksestä, ison ja pienen alkukirjaimen käytöstä ja sanojen kirjoitusasusta.
Esimerkkejä: Kielitoimiston mukaan sekä internet että Internet ovat hyväksyttäviä muotoja. Dalai-lama puolestaan on arvonimi ja kirjoitetaan sen vuoksi pienellä. Ja luepa, pitäisikö verkottua, verkkoutua, verkostua, verkkoistua vai verkostoitua!
Tähän painavaan aiheeseen onkin hyvä lopettaa poiminnat. Juttujen kirjoittaminen on ollut mukavaa ja opettavaista. Lämmin kiitos lukijoille!
maanantai 2. kesäkuuta 2008
tiistai 27. toukokuuta 2008
Hatikka
Havaitsen jättimäisen rusakon pupeltamassa naapurin pihassa. Ymmärrän rusakkoa hyvin, sillä aidan takana ruoho on oikeasti vihreämpää, paksumpaa ja pidempää kuin meillä. Ovat vielä pulassa sen kanssa.
Hatikkaan on viikon aikana kirjattu 12 rusakkohavaintoa. Voikukasta on vain yksi kirjaus, vaikka niitä on se naapurin pihakin keltaisenaan. Mutta: Kissankäpälää on nähty Savonlinnassa, orvokkeja monessa paikassa. Ahomansikka kukkii ainakin jossain päin Espoota.
Luonnontieteellisen keskusmuseon ylläpitämässä palvelussa luontoharrastaja voi pitää verkkopäiväkirjaa luontohavainnoistaan. Merkinnät tulevat kaikkien käyttäjien katsottaviksi, ellei sitä varta vasten halua estää. Tiedoista hyötyvät myös tutkijat.
Uusimmat havainnot viikon ajalta näkyvät etusivulla. Kaikista havainnoista voi hakea lajiryhmän valitsemalla ja tarkentamalla hakua esimerkiksi paikkakunnalla ja ajanjaksolla.
Hatikkaan on viikon aikana kirjattu 12 rusakkohavaintoa. Voikukasta on vain yksi kirjaus, vaikka niitä on se naapurin pihakin keltaisenaan. Mutta: Kissankäpälää on nähty Savonlinnassa, orvokkeja monessa paikassa. Ahomansikka kukkii ainakin jossain päin Espoota.
Luonnontieteellisen keskusmuseon ylläpitämässä palvelussa luontoharrastaja voi pitää verkkopäiväkirjaa luontohavainnoistaan. Merkinnät tulevat kaikkien käyttäjien katsottaviksi, ellei sitä varta vasten halua estää. Tiedoista hyötyvät myös tutkijat.
Uusimmat havainnot viikon ajalta näkyvät etusivulla. Kaikista havainnoista voi hakea lajiryhmän valitsemalla ja tarkentamalla hakua esimerkiksi paikkakunnalla ja ajanjaksolla.
perjantai 23. toukokuuta 2008
Meloen
Jenni kirjoittaa Lokikirjassa viisikkomme seikkailuista läheisillä melontavesillä niin informatiivisesti, että asiapuoleen ei ole mitään lisäämistä. Paitsi että kukalliset näppylähanskani värjääntyivät kastuessaan vihreiksi ja värjäsivät sitten vähän muutakin. Ei se mitään haitannut, kerrankos sitä naama vihreänä tullaan kotiin.
Melonta on kyllä hienoa, kaunista ja ystävällistä. Vesillä kanootissa rauhoittuu väkisinkin, kunhan pääsee ohi siksak-vaiheesta. Ja jättää kiireen ja suorituspaineet rannalle. Nuoleskelee vaan äänettömällä kulkupelillä rantakaislikkoja ja mökkirantoja ketään häiritsemättä.
Yksi kurssin opettajista huikkasi lopputohinoissa, että internetissä on hyvä Melontaopas. Siinä näytetään animaatioin ensinnäkin kaikki aloittelevalle melojalle tärkeät asiat: varusteet, kajakkiin nouseminen, melaote, eteenpäin melominen ja käännökset.
Pelastautumistaidot käydään myös läpi. Niihin kuuluvat kaatuminen ja uiminen, kajakin tyhjentäminen ja kääntäminen ja melakellukkeen avulla pelastautuminen.
Ylä- ja alatuennat ovat korjausliikkeitä, joilla estetään kajakin kaatuminen. Eskimopyörähdystä puolestaan tarvitaan, jos ja kun päätyy liian läheiseen kosketukseen veden kanssa. Nämä taidot vaativat harjoitusta eivätkä suju aloittelijalta. Mutta hyvä ne olisi osata, jos aikoo meloa tosissaan pitkää matkaa ja vaihtelevissa olosuhteissa.
Erinomaisesta oppaasta kiitämme Niko Hakkaraista. Jos ette saa sivua heti auki, älkää luovuttako. Se on joskus hiukan hidas (ja vaatii tietysti flashin).
Melonta on kyllä hienoa, kaunista ja ystävällistä. Vesillä kanootissa rauhoittuu väkisinkin, kunhan pääsee ohi siksak-vaiheesta. Ja jättää kiireen ja suorituspaineet rannalle. Nuoleskelee vaan äänettömällä kulkupelillä rantakaislikkoja ja mökkirantoja ketään häiritsemättä.
Yksi kurssin opettajista huikkasi lopputohinoissa, että internetissä on hyvä Melontaopas. Siinä näytetään animaatioin ensinnäkin kaikki aloittelevalle melojalle tärkeät asiat: varusteet, kajakkiin nouseminen, melaote, eteenpäin melominen ja käännökset.
Pelastautumistaidot käydään myös läpi. Niihin kuuluvat kaatuminen ja uiminen, kajakin tyhjentäminen ja kääntäminen ja melakellukkeen avulla pelastautuminen.
Ylä- ja alatuennat ovat korjausliikkeitä, joilla estetään kajakin kaatuminen. Eskimopyörähdystä puolestaan tarvitaan, jos ja kun päätyy liian läheiseen kosketukseen veden kanssa. Nämä taidot vaativat harjoitusta eivätkä suju aloittelijalta. Mutta hyvä ne olisi osata, jos aikoo meloa tosissaan pitkää matkaa ja vaihtelevissa olosuhteissa.
Erinomaisesta oppaasta kiitämme Niko Hakkaraista. Jos ette saa sivua heti auki, älkää luovuttako. Se on joskus hiukan hidas (ja vaatii tietysti flashin).
tiistai 20. toukokuuta 2008
Oi, kaukainen Kanada
Vaikka maailma on jollain tasolla pienentynyt, Suomesta on ihan yhtä pitkä matka Kanadaan kuin ennenkin. Jos ei olisi, tuo ihana maa ei saisi olla minulta rauhassa päivääkään.
Kanadassa on paljon jääkiekkoa, kapeita kaukaloita ja maalintekijöitä. Sitähän olemme viimeiset pari viikkoa todistaneet. A Nation's Passion -sivustolla sanotaan itse asiassa, että jääkiekko syntyi Nova Scotiassa.
Mutta on siellä valtavasti muutakin.
Pinta-alaa Kanadalla on toiseksi eniten maailmassa, eniten on Venäjällä. Järjestys on siis sama kuin kisoissa. Mutta kun maan koko pysyy vakiona (yleensä ja oletuksena) ja kisamenestys vaihtelee, kaikki johtopäätökset olisivat hätiköityjä.
Maan poikki kulkeva valtatie, Trans-Canada Highway on lähes 8000 kilometrin mittainen. Se ulottuu Brittiläisen Kolumbian Victoriasta Newfoundlandin pääkaupunkiin St. Johniin. Välille mahtuvat Calgary, Vancouver, Saskatoon, Ottawa, Montreal, Québec City ja monet muut kaupungit. Halifax jää valtatiestä syrjään, sen eteläpuolelle, mutta ei mahdottoman kauaksi.
Junallakin pääsee, totta vie, yhden valtameren rannalta toiselle, Halifaxista Vancouveriin tai Prince Rupertin kaupunkiin. Winnipegistä voi poiketa Hudsonin lahdelle Churchilliin. Via Rail Canadan sivusto on monikielinen. Valitse ensin kieli ja klikkaa sitten vaikka karttaa, niin pääset tutkimaan kiintoisia junayhteyksiä.
Lopuksi sivuan vesiliikennettä palaamalla edellisen jutun teemaan: Nova Scotian rannoilla on olosuhteiden pakosta kymmeniä ja kymmeniä majakoita, enemmän kuin missään muussa Kanadan provinssissa. Niiden säilymisen puolesta toimiva järjestö (lyhyesti NSLPS) jakaa informaatiota mahdollisille vierailijoille tai muuten aiheesta kiinnostuneille. Galleriassa on raikkaita kuvia usein valkoisista majakkarakennuksista.
Kanadassa on paljon jääkiekkoa, kapeita kaukaloita ja maalintekijöitä. Sitähän olemme viimeiset pari viikkoa todistaneet. A Nation's Passion -sivustolla sanotaan itse asiassa, että jääkiekko syntyi Nova Scotiassa.
Mutta on siellä valtavasti muutakin.
Pinta-alaa Kanadalla on toiseksi eniten maailmassa, eniten on Venäjällä. Järjestys on siis sama kuin kisoissa. Mutta kun maan koko pysyy vakiona (yleensä ja oletuksena) ja kisamenestys vaihtelee, kaikki johtopäätökset olisivat hätiköityjä.
Maan poikki kulkeva valtatie, Trans-Canada Highway on lähes 8000 kilometrin mittainen. Se ulottuu Brittiläisen Kolumbian Victoriasta Newfoundlandin pääkaupunkiin St. Johniin. Välille mahtuvat Calgary, Vancouver, Saskatoon, Ottawa, Montreal, Québec City ja monet muut kaupungit. Halifax jää valtatiestä syrjään, sen eteläpuolelle, mutta ei mahdottoman kauaksi.
Junallakin pääsee, totta vie, yhden valtameren rannalta toiselle, Halifaxista Vancouveriin tai Prince Rupertin kaupunkiin. Winnipegistä voi poiketa Hudsonin lahdelle Churchilliin. Via Rail Canadan sivusto on monikielinen. Valitse ensin kieli ja klikkaa sitten vaikka karttaa, niin pääset tutkimaan kiintoisia junayhteyksiä.
Lopuksi sivuan vesiliikennettä palaamalla edellisen jutun teemaan: Nova Scotian rannoilla on olosuhteiden pakosta kymmeniä ja kymmeniä majakoita, enemmän kuin missään muussa Kanadan provinssissa. Niiden säilymisen puolesta toimiva järjestö (lyhyesti NSLPS) jakaa informaatiota mahdollisille vierailijoille tai muuten aiheesta kiinnostuneille. Galleriassa on raikkaita kuvia usein valkoisista majakkarakennuksista.
keskiviikko 14. toukokuuta 2008
Majakkana maailmassa
Majakoihin liittyy ripaus romantiikkaa arkisenkin ihmisen mielestä. Jotain haikean hienoa on ajatuksessa jylhästä majakasta yksinäisellä kalliosaarella.
Ja ollapa majakanvartija... Voiko majakanvartija olla ilkeä ihminen? Ei voi, vaan majakanvartija on luotettava ja harvasanainen, itsekseen kun on tottunut olemaan, mutta kuitenkin lämminsydäminen - ja partasuinen.
Mutta mitä luenkaan Merenkulkulaitoksen majakkasivulta: Kaikki Suomen majakat ovat nykyisin miehittämättömiä. Viimeinen miehitetty majakka, Pohjanlahden Norrskär, tyhjeni lopullisesti 1984. Muutos on ollut iso, kun vertaa sitä 1800- ja 1900-lukujen taitteeseen, jolloin Suomen vesien majakoissa ja majakkalaivoissa oli henkilökuntaa yhteensä 261.
Väylien varsilta -julkaisussa kerrotaan muun ohella majakoiden väen elämästä. Artikkelin on kirjoittanut Seppo Laurell, ja sehän takaa laadun. Julkaisu sisältää paljon muutakin asiaa Suomen historiallisista merimerkeistä ja luotsipaikoista. Erityisesti otsikot Kummelit, Kaasat ja Pookit herättivät sisämaan kasvatissa ihmetystä ja ihastustakin. Että joku on osannut nimitykset keksiä!
Jos hurahdit, liity Suomen Majakkaseuraan! Sen jäsenet kunnostavat vanhoja majakoita ja tekevät majakkaretkiä Suomessa ja ulkomailla. Seura on myös vuokrannut Gustavsvärnin majakkasaarelta sumusireenin hoitajan talon. Siellä majakkaharrastajia tapaa kesäisin, ja heitä voi vaikkapa pyytää saarikävelyn oppaaksi.
Ja ollapa majakanvartija... Voiko majakanvartija olla ilkeä ihminen? Ei voi, vaan majakanvartija on luotettava ja harvasanainen, itsekseen kun on tottunut olemaan, mutta kuitenkin lämminsydäminen - ja partasuinen.
Mutta mitä luenkaan Merenkulkulaitoksen majakkasivulta: Kaikki Suomen majakat ovat nykyisin miehittämättömiä. Viimeinen miehitetty majakka, Pohjanlahden Norrskär, tyhjeni lopullisesti 1984. Muutos on ollut iso, kun vertaa sitä 1800- ja 1900-lukujen taitteeseen, jolloin Suomen vesien majakoissa ja majakkalaivoissa oli henkilökuntaa yhteensä 261.
Väylien varsilta -julkaisussa kerrotaan muun ohella majakoiden väen elämästä. Artikkelin on kirjoittanut Seppo Laurell, ja sehän takaa laadun. Julkaisu sisältää paljon muutakin asiaa Suomen historiallisista merimerkeistä ja luotsipaikoista. Erityisesti otsikot Kummelit, Kaasat ja Pookit herättivät sisämaan kasvatissa ihmetystä ja ihastustakin. Että joku on osannut nimitykset keksiä!
Jos hurahdit, liity Suomen Majakkaseuraan! Sen jäsenet kunnostavat vanhoja majakoita ja tekevät majakkaretkiä Suomessa ja ulkomailla. Seura on myös vuokrannut Gustavsvärnin majakkasaarelta sumusireenin hoitajan talon. Siellä majakkaharrastajia tapaa kesäisin, ja heitä voi vaikkapa pyytää saarikävelyn oppaaksi.
lauantai 10. toukokuuta 2008
Philharmonia-orkesteri
Philharmonia-orkesteri on lontoolainen huippuorkesteri, jonka seuraava ylikapellimestari on Esa-Pekka Salonen. Pelkästään se riittäisi vinkkaamisen syyksi, mutta orkesterin kotisivut ovat tutustumisen arvoiset ihan ilman kytkentääkin.
Uudet kuulijasukupolvet eivät itsestään täytä taidemusiikin saleja, vaan kilpailu on kovaa. Koulukiertueiden ja muiden suorien kontaktien lisäksi tämä orkesteri on satsannut sivujensa sisältöön kiitettävästi.
Orkesteri, sen soittimet, soittajat, johtajat ja muut jäsenet luonnollisesti esitellään. Konserteista ja muista tapahtumista tiedotetaan, lippuja voi varata ja sen sellaista, mutta erityisen mielenkiintoinen on interaktiivinen musiikkikasvatussivu The Sound Exchange.
Sivulla pääsee tutustumaan orkesterisoittimiin ja niiden soittamisen tekniikkaan myös kuva- ja ääninäytteiden avulla. Erityisiä kuunteluoppaita on laadittu orkesterin ohjelmistoon kuuluvista tai kuuluneista teoksista. Opasvalikoiman säveltäjänimiä ovat esimerkiksi Beethoven, Ravel ja Sibelius.
Orkesteri myös lähettää esittämäänsä musiikkiin liittyviä filmejä podcasteina ja ylläpitää ääninäytekirjastoa. Foorumin vilkkaimmat keskustelut käydään soittimista, musiikista ja orkesterin ohjelmistosta.
Tätä sivustoa pitää ehdottomasti tutkia paikassa, jossa voi myös kuunnella.
Uudet kuulijasukupolvet eivät itsestään täytä taidemusiikin saleja, vaan kilpailu on kovaa. Koulukiertueiden ja muiden suorien kontaktien lisäksi tämä orkesteri on satsannut sivujensa sisältöön kiitettävästi.
Orkesteri, sen soittimet, soittajat, johtajat ja muut jäsenet luonnollisesti esitellään. Konserteista ja muista tapahtumista tiedotetaan, lippuja voi varata ja sen sellaista, mutta erityisen mielenkiintoinen on interaktiivinen musiikkikasvatussivu The Sound Exchange.
Sivulla pääsee tutustumaan orkesterisoittimiin ja niiden soittamisen tekniikkaan myös kuva- ja ääninäytteiden avulla. Erityisiä kuunteluoppaita on laadittu orkesterin ohjelmistoon kuuluvista tai kuuluneista teoksista. Opasvalikoiman säveltäjänimiä ovat esimerkiksi Beethoven, Ravel ja Sibelius.
Orkesteri myös lähettää esittämäänsä musiikkiin liittyviä filmejä podcasteina ja ylläpitää ääninäytekirjastoa. Foorumin vilkkaimmat keskustelut käydään soittimista, musiikista ja orkesterin ohjelmistosta.
Tätä sivustoa pitää ehdottomasti tutkia paikassa, jossa voi myös kuunnella.
maanantai 5. toukokuuta 2008
Mukava mukula
Maa-artisokkaa on syöty Suomessa jo ennen perunaa, 1600-luvulla. Perunan tavoin maa-artisokka on kotoisin kaukaa, Pohjois-Amerikasta, jossa intiaanit käyttivät sitä ravinnokseen.
Maa-artisokan varsimukulat ovat vinkeän näköisiä ja hankalia kuorittavia, mutta maukkaita. Niistä saa erinomaista sosekeittoa. Saa niistä kamalaakin sosekeittoa, mutta niin kai melkein mistä vaan.
Diabetesta sairastaville maa-artisokkaruoat sopivat erityisesti. Sanovat, että herkkävatsaisen kannattaa totutella mukuloiden sisältämään inuliiniin vähitellen.
Maa-artisokka istutetaan maahan keväällä ja sato korjataan myöhään syksyllä. Mukulat säilyvät myös maassa talven yli. Osan sadosta voi syödä keväällä ja loput istuttaa uudestaan.
Jos maa-artisokan antaa vain olla maassa, se kuulemma leviää holtittomasti. Kasvina se on korkea, kestävä ja kauniskin kukkiessaan. Saaristossa sitä on käytetty aitana suojaamassa kasvimaata.
Maatiainen-yhdistys on valinnut maa-artisokan tämän vuoden maatiaiskasviksi. Yhdistys odottaa jäsentensä kokemuksia sen käytöstä ja viljelystä. Kannattaa vierailla yhdistyksen kotisivulla. Siellä kerrotaan muistakin perinnekasveista, maatiaisroduista ja perinnemaisemista.
Rosmariini kokkasi maa-artisokkapaistosta, bloggasi siitä ja sai kommentteja ja lisävinkkejä.
Kotimaiset kasvikset ry:n sivulla on lyhyt tietoisku maa-artisokasta ja viisi reseptiä.
Näillä pääsee jo hyvin alkuun.
Maa-artisokan varsimukulat ovat vinkeän näköisiä ja hankalia kuorittavia, mutta maukkaita. Niistä saa erinomaista sosekeittoa. Saa niistä kamalaakin sosekeittoa, mutta niin kai melkein mistä vaan.
Diabetesta sairastaville maa-artisokkaruoat sopivat erityisesti. Sanovat, että herkkävatsaisen kannattaa totutella mukuloiden sisältämään inuliiniin vähitellen.
Maa-artisokka istutetaan maahan keväällä ja sato korjataan myöhään syksyllä. Mukulat säilyvät myös maassa talven yli. Osan sadosta voi syödä keväällä ja loput istuttaa uudestaan.
Jos maa-artisokan antaa vain olla maassa, se kuulemma leviää holtittomasti. Kasvina se on korkea, kestävä ja kauniskin kukkiessaan. Saaristossa sitä on käytetty aitana suojaamassa kasvimaata.
Maatiainen-yhdistys on valinnut maa-artisokan tämän vuoden maatiaiskasviksi. Yhdistys odottaa jäsentensä kokemuksia sen käytöstä ja viljelystä. Kannattaa vierailla yhdistyksen kotisivulla. Siellä kerrotaan muistakin perinnekasveista, maatiaisroduista ja perinnemaisemista.
Rosmariini kokkasi maa-artisokkapaistosta, bloggasi siitä ja sai kommentteja ja lisävinkkejä.
Kotimaiset kasvikset ry:n sivulla on lyhyt tietoisku maa-artisokasta ja viisi reseptiä.
Näillä pääsee jo hyvin alkuun.
tiistai 29. huhtikuuta 2008
Jäätölötöttörö
Suomessa syötiin viime vuonna 70 miljoonaa litraa jäätelöä, sanovat Suomen Jäätelöteollisuus ry:n tilastot. Siitä tulee päätä kohti yli 13 litraa. On se paljon.
Jäätelöala on vaan muuttunut kummalliseksi. Tänäkin kesänä markkinoille tulee 50 uutta jäätelöksi nimitettyä herkkua. Kaikenlaisia spiraalikuvioita ja värikerroksia ja öklömakeita suklaakuorrutuksia riittää. Kuka niitä kehittelee ja ketä varten? Kuka ne syö ja mitä varten?
No, jos suussa maistuu parhaalta se 60-luvun vaniljapuikko, jossa ei ollut edes suklaata päällä, on parasta jättää jäätelöaltaat rauhaan. Ja iloita silloin, kun ruotsalaisessa marketissa käteen osuu ihan oikea vanhan ajan tikkujäätelö. Käärepaperikin oli mitä sympaattisin: siinä leijui Inger Sandbergin lastenkirjoista tuttu kummitus Laban eli Lapanen.
Mutta jäätelöteollisuus porskuttaa joidenkin tuohisuusta huolimatta sekä Suomessa että muualla Euroopassa. Jos "syötävä jää" ja sen ympärille muodostunut ala kiinnostaa, voipi käydä eurooppalaisia jäätelöyrityksiä edustavan EUROGLACES-liiton englanninkielisillä sivuilla. Siellä on alan toimijoille suunnatun informaation lisäksi myös tavallista kuluttajaa kiinnostavaa asiaa jäätelön historiasta ja valmistuksesta.
Jäätelöala on vaan muuttunut kummalliseksi. Tänäkin kesänä markkinoille tulee 50 uutta jäätelöksi nimitettyä herkkua. Kaikenlaisia spiraalikuvioita ja värikerroksia ja öklömakeita suklaakuorrutuksia riittää. Kuka niitä kehittelee ja ketä varten? Kuka ne syö ja mitä varten?
No, jos suussa maistuu parhaalta se 60-luvun vaniljapuikko, jossa ei ollut edes suklaata päällä, on parasta jättää jäätelöaltaat rauhaan. Ja iloita silloin, kun ruotsalaisessa marketissa käteen osuu ihan oikea vanhan ajan tikkujäätelö. Käärepaperikin oli mitä sympaattisin: siinä leijui Inger Sandbergin lastenkirjoista tuttu kummitus Laban eli Lapanen.
Mutta jäätelöteollisuus porskuttaa joidenkin tuohisuusta huolimatta sekä Suomessa että muualla Euroopassa. Jos "syötävä jää" ja sen ympärille muodostunut ala kiinnostaa, voipi käydä eurooppalaisia jäätelöyrityksiä edustavan EUROGLACES-liiton englanninkielisillä sivuilla. Siellä on alan toimijoille suunnatun informaation lisäksi myös tavallista kuluttajaa kiinnostavaa asiaa jäätelön historiasta ja valmistuksesta.
tiistai 15. huhtikuuta 2008
Määrittelen hömpän
Hömppä kuuluu naisille. Siis meille. Miehet saavat toki hömppää kuluttaa, mutta määrittelemään en heitä päästäisi.
Hömppä on fiktiivistä. Julkkisjuorut ja iltapäivälehtien jutut eivät täytä hömpän kriteereitä. Ne ovat jotain muuta. Ennen vanhaan maalla käytettiin usein ja osuvasti adjektiivia joutava. On olemassa sopiva substantiivikin, mutta en nyt kirjoita sitä tähän.
Olennaista on, että hömppä tekee hyvää viihdyttämällä, lämmittämällä ja rentouttamalla. Hömpän parissa päästä ei kuulu vaivalloista ratinaa ja raksutusta, vaan aivot löhöävät mukavassa asennossa ja latautuvat rauhassa seuraavaan ponnistukseen.
Hömppä on usein kirjoitettua. Itse asiassa kirjoitettua hömppää on aika paljon, mikä kirjaston kannalta on vaan hyvä asia. Mutta jotkut elokuvatkin ovat mainioita tämän lajin edustajia. Notting Hill esimerkiksi on huippuhömppää, joka kestää ainakin viisitoista katsomista.
Hömpän helmet -blogissa kirjoitetaan naisille suunnatusta viihdekirjallisuudesta. Välillä genren rajoja venytetään ohi hömpän, mutta pääasiassa siitä on kysymys. Ensimmäinen juttu ilmestyi viime vuoden kesäkuussa ja kommentteja ropisi kymmenittäin. Blogia toimittavat kirjailija Kirsti Ellilä ja Tuima, josta en kerro sen enempää. Lukijoiden omat suositukset ja arvostelut ovat tervetulleita.
Blogi toimii hyvänä foorumina sille, joka haluaa keskustella lukemastaan. Lisäksi se on erinomainen lukuvinkkiapaja. Hömpän lukijoille kun tuntuu olevan tyypillistä se, että hyvää halutaan aina vaan lisää.
Hömppä on fiktiivistä. Julkkisjuorut ja iltapäivälehtien jutut eivät täytä hömpän kriteereitä. Ne ovat jotain muuta. Ennen vanhaan maalla käytettiin usein ja osuvasti adjektiivia joutava. On olemassa sopiva substantiivikin, mutta en nyt kirjoita sitä tähän.
Olennaista on, että hömppä tekee hyvää viihdyttämällä, lämmittämällä ja rentouttamalla. Hömpän parissa päästä ei kuulu vaivalloista ratinaa ja raksutusta, vaan aivot löhöävät mukavassa asennossa ja latautuvat rauhassa seuraavaan ponnistukseen.
Hömppä on usein kirjoitettua. Itse asiassa kirjoitettua hömppää on aika paljon, mikä kirjaston kannalta on vaan hyvä asia. Mutta jotkut elokuvatkin ovat mainioita tämän lajin edustajia. Notting Hill esimerkiksi on huippuhömppää, joka kestää ainakin viisitoista katsomista.
Hömpän helmet -blogissa kirjoitetaan naisille suunnatusta viihdekirjallisuudesta. Välillä genren rajoja venytetään ohi hömpän, mutta pääasiassa siitä on kysymys. Ensimmäinen juttu ilmestyi viime vuoden kesäkuussa ja kommentteja ropisi kymmenittäin. Blogia toimittavat kirjailija Kirsti Ellilä ja Tuima, josta en kerro sen enempää. Lukijoiden omat suositukset ja arvostelut ovat tervetulleita.
Blogi toimii hyvänä foorumina sille, joka haluaa keskustella lukemastaan. Lisäksi se on erinomainen lukuvinkkiapaja. Hömpän lukijoille kun tuntuu olevan tyypillistä se, että hyvää halutaan aina vaan lisää.
torstai 10. huhtikuuta 2008
Uutta ja vanhaa lasia
Lasi on kaunis materiaali. Värillisenä se on erityisen upeaa. Värillisenä, jalallisena ja täytenä se on parasta ikinä.
Ääliöt rikkovat lasia huvikseen ja mihin sattuu, fiksut eivät. Kaikkein lahjakkaimmat tekevät vanhasta lasista jotain uutta, ihan taidettakin.
Suomen keräyslasiyhdistyksen etusivulla sanotaan, että yhteisön "tarkoituksena on lasin kierrätystä ja uusiokäyttöä sekä pyrkiä vähentämään lasijätteen syntyä".
Lasinkierrätyksellä on Suomessa kolmikymmenvuotinen historia. Toiminta alkoi Riihimäellä, jossa sitä olivat käynnistämässä kaupunki, Riihimäen Lasi Oy ja paikallinen jätehuoltoyritys.
Kaikki lasi ei ole kierrätykseen sopivaa, mutta ne tavallisimmat eli lasipurkit, lasipullot ja juomalasit voi huoletta kiikuttaa keräyspisteeseen. Osa pulloista on rahanarvoista tavaraa, ja ne käytetään ja täytetään uudelleen juomatehtaissa. Muusta keräyslasista tehdään pakkauslasia ja lasivillaa.
Yhdistyksen kotisivulla on hyvän asiasisällön lisäksi raikas ulkoasu. Värillistä lasia on käytetty kuvituksena vähäeleisen tyylikkäästi.
Evolum Oy on muotoilija Jukka Isotalon yritys, jossa pullo saa uuden hengen. Isotalo käyttää työssään ulkomaisia lasipulloja, jotka eivät kelpaa uudelleentäytettäviksi. Ekologisesti ajatteleva muotoilija kuskaa materiaalinsa ravintoloista ja Alkosta verstaalleen Pyrkijä-nimisellä tavarankuljetuspyörällä.
Tyhjennetty viinipullo saattaa palata samaan pöytään tyylikkäänä lasina tai tuikkulyhtynä.
Ääliöt rikkovat lasia huvikseen ja mihin sattuu, fiksut eivät. Kaikkein lahjakkaimmat tekevät vanhasta lasista jotain uutta, ihan taidettakin.
Suomen keräyslasiyhdistyksen etusivulla sanotaan, että yhteisön "tarkoituksena on lasin kierrätystä ja uusiokäyttöä sekä pyrkiä vähentämään lasijätteen syntyä".
Lasinkierrätyksellä on Suomessa kolmikymmenvuotinen historia. Toiminta alkoi Riihimäellä, jossa sitä olivat käynnistämässä kaupunki, Riihimäen Lasi Oy ja paikallinen jätehuoltoyritys.
Kaikki lasi ei ole kierrätykseen sopivaa, mutta ne tavallisimmat eli lasipurkit, lasipullot ja juomalasit voi huoletta kiikuttaa keräyspisteeseen. Osa pulloista on rahanarvoista tavaraa, ja ne käytetään ja täytetään uudelleen juomatehtaissa. Muusta keräyslasista tehdään pakkauslasia ja lasivillaa.
Yhdistyksen kotisivulla on hyvän asiasisällön lisäksi raikas ulkoasu. Värillistä lasia on käytetty kuvituksena vähäeleisen tyylikkäästi.
Evolum Oy on muotoilija Jukka Isotalon yritys, jossa pullo saa uuden hengen. Isotalo käyttää työssään ulkomaisia lasipulloja, jotka eivät kelpaa uudelleentäytettäviksi. Ekologisesti ajatteleva muotoilija kuskaa materiaalinsa ravintoloista ja Alkosta verstaalleen Pyrkijä-nimisellä tavarankuljetuspyörällä.
Tyhjennetty viinipullo saattaa palata samaan pöytään tyylikkäänä lasina tai tuikkulyhtynä.
maanantai 7. huhtikuuta 2008
Elokuvan ääni
Paikkasin yhden aukon katsomalla Michael Mannin rikoselokuvan Heat. Miten lie jäänytkään väliin? Pitkän pitkä filmi puudutti takamuksen mutta mieli pysyi virkeänä.
Korvat heräsivät viimeistään pankkiryöstön jälkeisessä suuressa ampumiskohtauksessa. En onneksi tiedä, miltä oikea tulitaistelu kuulostaa lähietäisyydeltä, mutta tämä kuulosti kovalta ja pahalta.
Avasin toiveikkaasti FilmSound-sivuston. Jospa sen artikkeleissa olisi kirjoitus aiheesta. En tällä katsomisella etsimääni löytänyt, mutta eipä se haitannut, kun kaikkea muuta oli tarjolla ylenpalttisesti.
FilmSoundin tekijä on ruotsalainen media-alan opettaja ja elokuvan harrastaja Sven E. Carlsson. Elokuvan äänisuunnittelulle ja ääniteorialle omistettu sivusto on runsas. Se sisältää aineistoa yksittäisten elokuvien äänestä, teoreettisia artikkeleita, sanastoja, elokuvan äänen historiaa ja paljon muuta.
Korvat heräsivät viimeistään pankkiryöstön jälkeisessä suuressa ampumiskohtauksessa. En onneksi tiedä, miltä oikea tulitaistelu kuulostaa lähietäisyydeltä, mutta tämä kuulosti kovalta ja pahalta.
Avasin toiveikkaasti FilmSound-sivuston. Jospa sen artikkeleissa olisi kirjoitus aiheesta. En tällä katsomisella etsimääni löytänyt, mutta eipä se haitannut, kun kaikkea muuta oli tarjolla ylenpalttisesti.
FilmSoundin tekijä on ruotsalainen media-alan opettaja ja elokuvan harrastaja Sven E. Carlsson. Elokuvan äänisuunnittelulle ja ääniteorialle omistettu sivusto on runsas. Se sisältää aineistoa yksittäisten elokuvien äänestä, teoreettisia artikkeleita, sanastoja, elokuvan äänen historiaa ja paljon muuta.
tiistai 1. huhtikuuta 2008
Enemmän kuin päivä Tampereella
Tampereen Pispalaa alettiin rakentaa vauhdilla 1900-luvun alussa, kun maalta tehtaisiin töihin tullut väki tarvitsi lisää asuntoja. Tonttimaa oli halpaa harjulla ja sen rinteillä. Rakentaakin sai vapaammin kuin keskustassa. Työläisperheet saivat oman asunnon, usein pienen, mutta kuitenkin oman.
Pispalalla on ollut vahva "punaisen" työläiskaupunginosan leima. Punainen Pispala -sivusto selvittää, mihin leima perustuu. 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta aloitetaan ja siitä edetään 1950-luvulle saakka.
Poliittisesta aktiivisuudesta ja sen suunnasta kertovat työväenyhdistyksen toiminta, "punasen kaartin" perustaminen 1910-luvulla, työväen omat urheiluseurat kansalaissodan jälkeisellä vuosikymmenellä sekä kansandemokraattien ja sosiaalidemokraattien toiminnan vilkastuminen 1930-luvun laman jälkeen.
Lähes sadan vuoden vaalitulokset esitetään havainnollisena graafina: punainen ja sininen viiva risteävät 1980-luvulla ja vaihtavat paikkaa.
Myös elokuvaohjaaja Katariina Lillqvist muistelee punaisia juuriaan Pispalassa. Sukulaisten tarinat jäivät lapsen mieleen ja näkyvät nyt aikuisen ohjaajan töissä.
Ensi sunnuntaina Tampereella ollaan taas aktiivisia. Liikkeellä on iso joukko yhteisöjä, järjestöjä, yrityksiä ja yksityishenkilöitä, jotka yhdessä tekevät Päivä Tampereella 1918 -tapahtuman.
Päivä alkaa historiallisella kulkueella, jossa ovat mukana kansalaissodan kaikki osapuolet.
Jokainen kulkueeseen osallistuva on saanut roolin, jonka taustalla on oikeasti elänyt henkilö.
Tapahtuman blogiin kootaan muistoja vuoden 1918 tapahtumista. Luettavissa on nyt viisi tarinaa. Toivottavasti niitä saadaan lisää.
Pispalalla on ollut vahva "punaisen" työläiskaupunginosan leima. Punainen Pispala -sivusto selvittää, mihin leima perustuu. 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta aloitetaan ja siitä edetään 1950-luvulle saakka.
Poliittisesta aktiivisuudesta ja sen suunnasta kertovat työväenyhdistyksen toiminta, "punasen kaartin" perustaminen 1910-luvulla, työväen omat urheiluseurat kansalaissodan jälkeisellä vuosikymmenellä sekä kansandemokraattien ja sosiaalidemokraattien toiminnan vilkastuminen 1930-luvun laman jälkeen.
Lähes sadan vuoden vaalitulokset esitetään havainnollisena graafina: punainen ja sininen viiva risteävät 1980-luvulla ja vaihtavat paikkaa.
Myös elokuvaohjaaja Katariina Lillqvist muistelee punaisia juuriaan Pispalassa. Sukulaisten tarinat jäivät lapsen mieleen ja näkyvät nyt aikuisen ohjaajan töissä.
Ensi sunnuntaina Tampereella ollaan taas aktiivisia. Liikkeellä on iso joukko yhteisöjä, järjestöjä, yrityksiä ja yksityishenkilöitä, jotka yhdessä tekevät Päivä Tampereella 1918 -tapahtuman.
Päivä alkaa historiallisella kulkueella, jossa ovat mukana kansalaissodan kaikki osapuolet.
Jokainen kulkueeseen osallistuva on saanut roolin, jonka taustalla on oikeasti elänyt henkilö.
Tapahtuman blogiin kootaan muistoja vuoden 1918 tapahtumista. Luettavissa on nyt viisi tarinaa. Toivottavasti niitä saadaan lisää.
perjantai 28. maaliskuuta 2008
Parkour
Yhtenä kesäiltana joukko ihania nuoria miehiä parveili kirjaston autotallin edessä. Vuorotellen he ylittivät kaiteen, laskeutuivat luiskalle ja kiipesivät taas ylös, monta kertaa, tekniikkaa vaihdellen. Ja tämä kaikki tehtiin ilmiselvästi selvinpäin.
Hiukan minua mietitytti. Jälkeenpäin keksin, että pojat harjoittelivat parkouria, lajia, johon olin tutustunut ainoastaan virtuaalisesti.
Parkourista on hyvä selvitys Suomen parkour-yhdistyksen kotisivulla. Lajista saa oikein sympaattisen kuvan: Tavoitteena on liikkua sulavasti ja innovatiivisesti jokapäiväisessä ympäristössämme. Kaupunki nähdään leikkikenttänä ja seinille saa kiipeillä. Kalliita varusteita ei tarvita, vaan hyvät kengät ja väljät, joustavat vaatteet riittävät.
Yhdistyksen sivuilla on myös tekniikkatutoriaaleja, mutta niiden katsomiseen vaaditaan rekisteröityminen.
Sébastien Foucanin tekniikkavideoita voi katsoa ja ihailla vapaasti. Foucan on yksi lajin perustajista. Hän esittelee taitojaan mm. viimeisimmän Bond-elokuvan, Casino Royalen alussa.
David Belle kuului myös niihin Pariisin esikaupunkilaisnuoriin, jotka alkoivat kehittää omanlaistaan tapaa liikkua. Hänen kotisivunsa ovat tyylikkäät, mutta hiukan raskaat.
Kieli on ranska. Jos sitä ei osaa, voi katsella huimaavia kuvia.
Parkourista voi sanoa, että se sopii monille, mutta ei suju kaikilta. Jos pelkkä mestareiden temppujen katsominen sieppaa mahasta, kannattaa aloitella matalalta - oman kuistin kaiteen ylittäminen voisi olla tavoite jäykkäkinttuiselle.
Hiukan minua mietitytti. Jälkeenpäin keksin, että pojat harjoittelivat parkouria, lajia, johon olin tutustunut ainoastaan virtuaalisesti.
Parkourista on hyvä selvitys Suomen parkour-yhdistyksen kotisivulla. Lajista saa oikein sympaattisen kuvan: Tavoitteena on liikkua sulavasti ja innovatiivisesti jokapäiväisessä ympäristössämme. Kaupunki nähdään leikkikenttänä ja seinille saa kiipeillä. Kalliita varusteita ei tarvita, vaan hyvät kengät ja väljät, joustavat vaatteet riittävät.
Yhdistyksen sivuilla on myös tekniikkatutoriaaleja, mutta niiden katsomiseen vaaditaan rekisteröityminen.
Sébastien Foucanin tekniikkavideoita voi katsoa ja ihailla vapaasti. Foucan on yksi lajin perustajista. Hän esittelee taitojaan mm. viimeisimmän Bond-elokuvan, Casino Royalen alussa.
David Belle kuului myös niihin Pariisin esikaupunkilaisnuoriin, jotka alkoivat kehittää omanlaistaan tapaa liikkua. Hänen kotisivunsa ovat tyylikkäät, mutta hiukan raskaat.
Kieli on ranska. Jos sitä ei osaa, voi katsella huimaavia kuvia.
Parkourista voi sanoa, että se sopii monille, mutta ei suju kaikilta. Jos pelkkä mestareiden temppujen katsominen sieppaa mahasta, kannattaa aloitella matalalta - oman kuistin kaiteen ylittäminen voisi olla tavoite jäykkäkinttuiselle.
torstai 20. maaliskuuta 2008
Pääsiäinen menee näin
Joku tuossa tunnusti, että pääsiäisen tapahtumien kulku ei ole ihan tarkassa muistissa: milloin oli viimeinen ehtoollinen, mitä tapahtui pääsiäisen pyhinä tai miksi trullit liikkuvat lauantaina?
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tietopaketti vastaa näihin kysymyksiin ja kertoo muutakin pääsiäisen uskonnollisista ja maallisista traditioista.
Ortodoksi.netissä voi perehtyä ortodoksien pääsiäiseen ja nimenomaan koko pääsiäisen aikaan, ei pelkästään kevään neljään päivään.
Nicehousen keittiössä on artikkeli pääsiäisestä ja elegantti juhlamenu ohjeineen.
Hyvää pääsiäistä kaikille!
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tietopaketti vastaa näihin kysymyksiin ja kertoo muutakin pääsiäisen uskonnollisista ja maallisista traditioista.
Ortodoksi.netissä voi perehtyä ortodoksien pääsiäiseen ja nimenomaan koko pääsiäisen aikaan, ei pelkästään kevään neljään päivään.
Nicehousen keittiössä on artikkeli pääsiäisestä ja elegantti juhlamenu ohjeineen.
Hyvää pääsiäistä kaikille!
tiistai 18. maaliskuuta 2008
Oliko se murmeli?
Nyt hermostuttaa. Hukkasin hauskan eläimen. En muista enää, minkä reitin varrella se killitteli. Utelias mokoma oli ja vähän paksu. Ei auta muu kuin tallustaa läpi kaikki 150 kävelyreittiä ja toivoa, että se murmeli tai mikä lie löytyy uudestaan.
Jos olisin lähdössä Espanjan Andalusiaan, Aragoniin tai Valenciaan, tutkisin tarkkaan Pasi Reinin ja Paula Revon kävelyreittisivuston. Sen nimi (TopWalks) kuulostaa matkatoimistolta, mutta siitä ei kuitenkaan ole kysymys.
Pariskunta on retkeillyt Espanjan vuoristoreiteillä, kirjannut ajo-ohjeet ja reittien kulut ja liittänyt mukaan kartat ja runsaasti valokuvia. Reittitaulukkoon on merkitty vaikeusasteet.
Ylimääräisenä herkkuna tarjotaan kasvikuvasto, jossa voi ihailla Espanjan kasveja järjestettyinä sekä värin mukaan että heimoittain.
Jos olisin lähdössä Espanjan Andalusiaan, Aragoniin tai Valenciaan, tutkisin tarkkaan Pasi Reinin ja Paula Revon kävelyreittisivuston. Sen nimi (TopWalks) kuulostaa matkatoimistolta, mutta siitä ei kuitenkaan ole kysymys.
Pariskunta on retkeillyt Espanjan vuoristoreiteillä, kirjannut ajo-ohjeet ja reittien kulut ja liittänyt mukaan kartat ja runsaasti valokuvia. Reittitaulukkoon on merkitty vaikeusasteet.
Ylimääräisenä herkkuna tarjotaan kasvikuvasto, jossa voi ihailla Espanjan kasveja järjestettyinä sekä värin mukaan että heimoittain.
perjantai 14. maaliskuuta 2008
Kaunis kuin mikä
Lumileopardi on salaperäinen, kaunis kissaeläin, joka ei osaa karjua.
Ikävä kyllä tämä korkealla elävä kaunotar kuuluu maailman uhanalaisimpien eläinten joukkoon.
Suomen WWF:n sivuilla on tietoa vuorien kuningattaresta ja sen tilanteesta ja suojelutyöstä. Katso myös kuvat.
Snow Leopard Trust toimii suojellakseen lumileopardia ja sen asuinaluetta Keski-Aasiassa. Sivuilla on runsaasti faktoja sekä kuvia lumileopardista ja Keski-Aasian maisemista.
Lumileopardi on muuten Korkeasaaren vaakunaeläin.
Ikävä kyllä tämä korkealla elävä kaunotar kuuluu maailman uhanalaisimpien eläinten joukkoon.
Suomen WWF:n sivuilla on tietoa vuorien kuningattaresta ja sen tilanteesta ja suojelutyöstä. Katso myös kuvat.
Snow Leopard Trust toimii suojellakseen lumileopardia ja sen asuinaluetta Keski-Aasiassa. Sivuilla on runsaasti faktoja sekä kuvia lumileopardista ja Keski-Aasian maisemista.
Lumileopardi on muuten Korkeasaaren vaakunaeläin.
maanantai 10. maaliskuuta 2008
Terveisiä sairastuvalta
Viime aikoina, sattuneesta syystä, ajatukseni ovat askarrelleet sairaus- ja terveysasioissa. Vieraita ne eivät olleet toki ennenkään. Työkseen internetissä pyörivä ei voi näiltä aiheilta välttyä.
Eikä siinä mitään, internet on erinomainen tiedonvälityspaikka ja tietolähde ammattilaisille, sairaille ja sairastuneiden omaisille. Vakavissa tapauksissa oikeaan aikaan saatu asiallinen tieto lievittää hätää ja auttaa sopeutumaan, pienistä vaivoista saattaa neuvojen avulla tervehtyä ilman lääkärissä käyntiä.
Asiallisen informaation ja vertaistuen lisäksi internetissä on sitä kehnoakin tavaraa. Luulotaudin ruokkiminen on helppoa, hoitaminen vaikeaa. Jos informaatiotulva hämmentää yleisesti, kyllä se onnistuu sen tekemään tälläkin alueella.
Koska Google on hyvä, muttei välttämättä paras lähestymistapa tässä kohdassa, kokosin vinkiksi muutaman suomenkielisen, maallikoille tarkoitetun sivuston.
Terveyskirjastossa on monipuolisesti terveyden ja sairauksien hoitoon liittyvää aineistoa, mm. lääkärikirja, Käypä hoito -suositusten potilasversiot, erilaisia oppaita, lääketietoa sekä artikkeleita erityisaiheista. Palvelun asiasisällöstä vastaavat Suomalainen Lääkäriseura Duodecim sekä Kustannus Oy Duodecim.
Tohtori.fi:ssä, suositussa terveysalan portaalissa on tuhansia sivuja tekstiä ja kuvia. Eri terveys- ja sairausaiheisiin keskittyneitä klinikoita on 17. Portaali sisältää myös lääkärikirjan, lääketieteen sanaston, itsehoitoapteekin sekä luvut rasvahapoista ja ravintolisistä.
Rokote.fi-palvelussa on kolme rokotusopasta: yksi lapsille, yksi nuorille ja aikuisille, yksi matkaajille. Lasten rokoteoppaassa kerrotaan, mitä sairauksia vastaa rokotetaan ja miksi sekä milloin rokotetaan, jos seurataan yleistä rokotusohjelmaa. Matkaajan oppaassa on rokotussuositukset maittain sekä rokotusasemahaku.
Reumaliiton laatimassa Reuma-aapisessa on tietoa ja ohjeita reumaa sairastaville: reumataudit, reumalääkkeet, leikkaukset, sosiaaliturva ja sanakirja. Ohjeet on pääosin suunnattu tulehduksellista reumaa sairastaville. Osa on ensitietoa, osa soveltuu pidempään sairastaneille.
Syöpäjärjestöjen tietosivusto perehdyttää syövän oireisiin, eri syöpälajeihin ja syövän hoitoon.
Allergia- ja astmaliiton allergiatietopaketin aiheita ovat allergiakodin sisustus ja siivous, allerginen nuha, anafylaksia, astma, atopia, lasten ruoka-allergia, ruokayliherkkyys, kosmetiikka-allergia, sisäilma- ja homeongelmat.
Myös Diabetesliiton sivustolla on hyödyllistä ja käytännönläheistä informaatiota yhdestä kansantaudistamme.
Migreeni saattaa pakottaa uhrinsa petiin moneksi päiväksi, jännityspäänsärky taas on monelle alituinen riesa. Suomen Migreeniyhdistys kertoo sivuillaan erilaisista päänsäryistä.
Gastrolabin kotisivu ei tosiaankaan hivele silmää, mutta tietoa erilaisista ruoansulatuselimistön sairauksista ja vaivoista riittää.
Perinnöllisyysklinikan tietolehtiset ovat maallikoille tarkoitettuja tietopaketteja harvinaisista perinnöllisistä sairauksista. Noin kolmenkymmenen sairauden joukossa ovat mm. Aarskog-oireyhtymä, CADASIL-tauti, Haurashermo-oireyhtymä, Huntingtonin tauti ja neurofibromatoosi.
Tässä oli tosiaan vain muutama näyte, lisää linkkejä on Makupalojen sairaus- ja terveysosastoilla.
Eikä siinä mitään, internet on erinomainen tiedonvälityspaikka ja tietolähde ammattilaisille, sairaille ja sairastuneiden omaisille. Vakavissa tapauksissa oikeaan aikaan saatu asiallinen tieto lievittää hätää ja auttaa sopeutumaan, pienistä vaivoista saattaa neuvojen avulla tervehtyä ilman lääkärissä käyntiä.
Asiallisen informaation ja vertaistuen lisäksi internetissä on sitä kehnoakin tavaraa. Luulotaudin ruokkiminen on helppoa, hoitaminen vaikeaa. Jos informaatiotulva hämmentää yleisesti, kyllä se onnistuu sen tekemään tälläkin alueella.
Koska Google on hyvä, muttei välttämättä paras lähestymistapa tässä kohdassa, kokosin vinkiksi muutaman suomenkielisen, maallikoille tarkoitetun sivuston.
Terveyskirjastossa on monipuolisesti terveyden ja sairauksien hoitoon liittyvää aineistoa, mm. lääkärikirja, Käypä hoito -suositusten potilasversiot, erilaisia oppaita, lääketietoa sekä artikkeleita erityisaiheista. Palvelun asiasisällöstä vastaavat Suomalainen Lääkäriseura Duodecim sekä Kustannus Oy Duodecim.
Tohtori.fi:ssä, suositussa terveysalan portaalissa on tuhansia sivuja tekstiä ja kuvia. Eri terveys- ja sairausaiheisiin keskittyneitä klinikoita on 17. Portaali sisältää myös lääkärikirjan, lääketieteen sanaston, itsehoitoapteekin sekä luvut rasvahapoista ja ravintolisistä.
Rokote.fi-palvelussa on kolme rokotusopasta: yksi lapsille, yksi nuorille ja aikuisille, yksi matkaajille. Lasten rokoteoppaassa kerrotaan, mitä sairauksia vastaa rokotetaan ja miksi sekä milloin rokotetaan, jos seurataan yleistä rokotusohjelmaa. Matkaajan oppaassa on rokotussuositukset maittain sekä rokotusasemahaku.
Reumaliiton laatimassa Reuma-aapisessa on tietoa ja ohjeita reumaa sairastaville: reumataudit, reumalääkkeet, leikkaukset, sosiaaliturva ja sanakirja. Ohjeet on pääosin suunnattu tulehduksellista reumaa sairastaville. Osa on ensitietoa, osa soveltuu pidempään sairastaneille.
Syöpäjärjestöjen tietosivusto perehdyttää syövän oireisiin, eri syöpälajeihin ja syövän hoitoon.
Allergia- ja astmaliiton allergiatietopaketin aiheita ovat allergiakodin sisustus ja siivous, allerginen nuha, anafylaksia, astma, atopia, lasten ruoka-allergia, ruokayliherkkyys, kosmetiikka-allergia, sisäilma- ja homeongelmat.
Myös Diabetesliiton sivustolla on hyödyllistä ja käytännönläheistä informaatiota yhdestä kansantaudistamme.
Migreeni saattaa pakottaa uhrinsa petiin moneksi päiväksi, jännityspäänsärky taas on monelle alituinen riesa. Suomen Migreeniyhdistys kertoo sivuillaan erilaisista päänsäryistä.
Gastrolabin kotisivu ei tosiaankaan hivele silmää, mutta tietoa erilaisista ruoansulatuselimistön sairauksista ja vaivoista riittää.
Perinnöllisyysklinikan tietolehtiset ovat maallikoille tarkoitettuja tietopaketteja harvinaisista perinnöllisistä sairauksista. Noin kolmenkymmenen sairauden joukossa ovat mm. Aarskog-oireyhtymä, CADASIL-tauti, Haurashermo-oireyhtymä, Huntingtonin tauti ja neurofibromatoosi.
Tässä oli tosiaan vain muutama näyte, lisää linkkejä on Makupalojen sairaus- ja terveysosastoilla.
keskiviikko 27. helmikuuta 2008
Sinnikkyys
Frank Hurley palkattiin kuvaajaksi Etelämantereelle suuntautuneelle tutkimusretkelle, jota johti Ernest Shackleton. Retkisuunnitelmat muuttuivat ratkaisevasti, kun retkikuntaa kuljettanut Endurance-alus juuttui jäihin, ajelehti kuukausikaupalla ja lopulta upposi. Hurley talletti kuviinsa laivan ja miesten tarinan ja huikean jäämaiseman.
The Endurance -verkkonäyttely muodostuu Hurleyn valokuvista ja hänen päiväkirjamerkintöihinsä pohjautuvasta tekstistä.
The Endurance -verkkonäyttely muodostuu Hurleyn valokuvista ja hänen päiväkirjamerkintöihinsä pohjautuvasta tekstistä.
torstai 21. helmikuuta 2008
Tämän päivän iloisin löytö
Brooklyniläinen kuvittaja ja suunnittelija Julia Rothman tykkää kauniista ja persoonallisesti kuvitetuista kirjoista. Onneksi hän myös esittelee niitä blogissaan Book By Its Cover.
Valloittavimmat kirjayksilöt löytyvät blogin lastenkirjaosastolta, mutta eivät muutkaan paljon kalpene.
Valloittavimmat kirjayksilöt löytyvät blogin lastenkirjaosastolta, mutta eivät muutkaan paljon kalpene.
maanantai 18. helmikuuta 2008
Kääk ja Kvaak!
Sarjakuvalla menee hyvin. Jos myyntilukuja ajatellaan, suomalaisista sarjakuvista paras vauhti on Juban Viivillä ja Wagnerilla ja Milla Palojoen Kiroilevalla siilillä. Käännössarjakuvista mangalla on iso yleisö, mutta Aku Ankka peittoaa vielä muut kevyesti.
Sarjakuvan tekijöitä ja harrastajia on paljon ja he ovat aktiivisia myös internetissä.
Suomen sarjakuvaseura on alan kattojärjestö, joka vapaaehtoisvoimin järjestää Helsingin sarjakuvafestivaalit, julkaisee Sarjainfo-lehteä ja myöntää joka vuosi Puupäähattu-palkinnon. Seuran oma sarjakuvakokoelma sijaitsee Taideteollisen korkeakoulun kirjastossa. Sivuilla on informaatiota kaikesta tästä. Lisäksi niillä on tekijämatrikkeli ja sarjakuvantutkimukseen liittyviä julkaisuja.
Sarjakuvaportaali Kvaak.fi on ollut ilahduttava tapaus alusta (toukokuusta 2003) asti. Se pitää lukijansa hyvin ajan tasalla suomalaisen sarjakuvamaiseman tapahtumista ja uusista julkaisuista - unohtamatta maailman uutisia. Keskustelu on vilkasta. Galleriaan voivat lähettää töitään arvioitavaksi sekä aloittelijat että ammattilaiset. Arkistossa on artikkeleita, henkilökuvia, matkaraportteja sun muuta. Linkkikokoelmakin on hyvä.
Katuojassa kirjoittavat sarjakuva-arvioita, -kolumneja ja artikkeleita Otto Sinisalo ja Rami Rautkorpi. Vuodesta 2002 toimineen sivuston arkisto on ehtinyt kasvaa mittavaksi kirjoituskokoelmaksi.
Sarjakuva on saanut oman Finlandia-palkintonsa. Se myönnetään ensimmäisen kerran huhtikuussa Tampere Kuplii -tapahtumassa. Ehdokkaaksi voi esittää omakustannetta tai kustantajan kautta julkaistua suomen- tai ruotsinkielistä albumia.
Sarjakuvantekijäksi voi nykyisin opiskella Suomessakin: Limingan taidekoulun seuraava sarjakuvalinja aloittaa elokuussa 2008.
Aikaisemmin mainittu siili kiroilee myös netissä. "Uuremmat" ja kuukauden sarjis aukeavat vain rekisteröityneille. Siilin äidin, Milla Palojoen sarjisblogi En mä vaan osaa! on ainakin lievästi omaelämällinen.
Jii Roikosen luomus, Jasso-kissa yliaktiivisen häntänsä kanssa on myös hurmaava. Sivulla on sarjakuvien lisäksi Jiin esittely, sörsseleitä, huutisia ja tietoa Jasso-glubista.
Lisää suomalaisia verkkosarjakuvia löytyy esimerkiksi Makupalojen linkeistä.
Miksi kirjoitin jutun sarjakuvasta just tänään? Syy on yksinkertainen: luin sarjakuva-albumin, joka tosiaan kolahti. Juan Díaz Canalesin ja Juanjo Guarnidon Blacksad-sarjan aloittava Kissa varjoisilta kujilta on loistava. Samaa mieltä on Kvaakin arvostelija Veli Loponen ja varmasti moni muukin. Seuraava tarina yksityisetsivä John Blacksadin vaiheista on onneksi täällä ihan pian.
Sarjakuvan tekijöitä ja harrastajia on paljon ja he ovat aktiivisia myös internetissä.
Suomen sarjakuvaseura on alan kattojärjestö, joka vapaaehtoisvoimin järjestää Helsingin sarjakuvafestivaalit, julkaisee Sarjainfo-lehteä ja myöntää joka vuosi Puupäähattu-palkinnon. Seuran oma sarjakuvakokoelma sijaitsee Taideteollisen korkeakoulun kirjastossa. Sivuilla on informaatiota kaikesta tästä. Lisäksi niillä on tekijämatrikkeli ja sarjakuvantutkimukseen liittyviä julkaisuja.
Sarjakuvaportaali Kvaak.fi on ollut ilahduttava tapaus alusta (toukokuusta 2003) asti. Se pitää lukijansa hyvin ajan tasalla suomalaisen sarjakuvamaiseman tapahtumista ja uusista julkaisuista - unohtamatta maailman uutisia. Keskustelu on vilkasta. Galleriaan voivat lähettää töitään arvioitavaksi sekä aloittelijat että ammattilaiset. Arkistossa on artikkeleita, henkilökuvia, matkaraportteja sun muuta. Linkkikokoelmakin on hyvä.
Katuojassa kirjoittavat sarjakuva-arvioita, -kolumneja ja artikkeleita Otto Sinisalo ja Rami Rautkorpi. Vuodesta 2002 toimineen sivuston arkisto on ehtinyt kasvaa mittavaksi kirjoituskokoelmaksi.
Sarjakuva on saanut oman Finlandia-palkintonsa. Se myönnetään ensimmäisen kerran huhtikuussa Tampere Kuplii -tapahtumassa. Ehdokkaaksi voi esittää omakustannetta tai kustantajan kautta julkaistua suomen- tai ruotsinkielistä albumia.
Sarjakuvantekijäksi voi nykyisin opiskella Suomessakin: Limingan taidekoulun seuraava sarjakuvalinja aloittaa elokuussa 2008.
Aikaisemmin mainittu siili kiroilee myös netissä. "Uuremmat" ja kuukauden sarjis aukeavat vain rekisteröityneille. Siilin äidin, Milla Palojoen sarjisblogi En mä vaan osaa! on ainakin lievästi omaelämällinen.
Jii Roikosen luomus, Jasso-kissa yliaktiivisen häntänsä kanssa on myös hurmaava. Sivulla on sarjakuvien lisäksi Jiin esittely, sörsseleitä, huutisia ja tietoa Jasso-glubista.
Lisää suomalaisia verkkosarjakuvia löytyy esimerkiksi Makupalojen linkeistä.
Miksi kirjoitin jutun sarjakuvasta just tänään? Syy on yksinkertainen: luin sarjakuva-albumin, joka tosiaan kolahti. Juan Díaz Canalesin ja Juanjo Guarnidon Blacksad-sarjan aloittava Kissa varjoisilta kujilta on loistava. Samaa mieltä on Kvaakin arvostelija Veli Loponen ja varmasti moni muukin. Seuraava tarina yksityisetsivä John Blacksadin vaiheista on onneksi täällä ihan pian.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)